Kun ostimme nykyisen asuinpaikkamme, tontilla sijaitsi vanha talo, jonka ullakko ja navetta-tallirakennus olivat täynnä vanhaa roinaa. Ullakolta löytyi esimerkiksi täydellinen sarja radio- ja tv-laitteita todennäköisesti ensimmäisestä putkiradiosta viimeiseen käytöstä poistettuun tv-vastaanottimeen.
Niin oudolta kuin se silloin tuntuikin, tuon kaltaisessa vanhan tavaran varastoimisessa ei ole mitään kummallista, koska se kuuluu maaseutuelämään. Maalla ei ole tapana heittää mitään pois, koska ainahan voi tarvita jotain muuten tarpeettomaksi käynyttä. Siksi on hyödyllistä varastoida entinen roina ullakoille, navetan vinteille, aittoihin, latoihin ja muihin varastoihin. Siinä missä kaupunkilaisen on tilan puutteessa pakko luopua kaikesta tarpeettomasta tavarasta, maalla on kokonainen valikoima erikseen nimettyjä rakennuksia tai niiden osastoja, jotka ovat vain peitenimiä tavaroiden hautausmaille. Ja jos varastointitila loppuu kesken, sitä hankitaan lisää. Siinä missä kaupunkilainen siivoaa huoneistoaan viemällä tarpeettomat esineet kaatopaikalle tai lahjoittamalla ne halukkaille, maalla asuja tekee pihapiiriin uuden sivurakennuksen, esimerkiksi konesuojan.
Tämän maaseudulle ominaisen järjestyksenpidon seurausta on, että perinteiset maatalon pihapiirit ovat täynnä erilaisia ulkorakennuksia. Toki monet niistä ovat tarpeen maatalouden harjoittamiseksi. Päärakennusta vastapäätä on tyypillisesti navetta, yhdellä sivustalla ehkä sauna ja toisella jokin aittarakennus, esimerkiksi makuuaitta. Niiden sisäpuolelle muodostuu maaseutuarkkitehtuurille ominainen pihapiiri. Se on siinä määrin suomalainen ilmiö, että ”pihalle” ei tahdo löytyä käännöstä muista kielistä. Mutta rakennusrykelmät eivät lopu siihen, vaan jatkuvat pihateiden varsille eri suuntiin muodostaen erilaisia kujia.
Rakennusten määrää lisää myös se, että vuosikymmenten kuluessa maatila on muuttanut useaan kertaan tuotantosuuntaansa, ja aina on rakennettu uuden toimintatavan vaatimat tilat. Samoin kun konekanta uudistuu, entiset jätetään johonkin rakennukseen varmuuden vuoksi ja uusille koneille tehdään uusi suoja. Siten varastotilaa riittää paljon muuhunkin.
Samaa periaatetta noudatetaan myös ihmisten suhteen. Kun seuraava sukupolvi aloittaa tilanpidon, nuori perhe rakentaa uuden talon lähelle vanhaa päärakennusta. Vaihtoehtoisesti vanhalle parille rakennetaan vaarintalo tai mummonmökki. Eri aikoina eri tarpeisiin tehtyjä asuinrakennuksia voi olla useita. Varsinkin tyhjillään olevat talot keräävät tehokkaasti vanhoja huonekaluja, vaatteita ja muuta taloustavaraa.
Nykyään myös maalla monet tunnustavat, että taloon kertyy liikaa tavaraa. Niinpä pihakirppiksistä on tullut suosittu tapa päästä turhasta roinasta eroon. Niihin mennään mielellään täydentämään omia varastoja.
Kaupunkilaisetkin pääsevät osallisiksi tavaroiden keräämisestä, jos heillä on kesämökki tai jos he sattuvat olemaan maatilan tyttäriä tai poikia. Vanhat huonekalut ja muut esineet säilötään mökille. Ne kelpaavat siellä vielä hyvin tai ne tallennetaan johonkin tyhjään soppeen.
Maalla varastotilan tarvetta lisää myös se, että isojen tonttien hoitamiseen ja polttopuun tekemiseen tarvitaan kunnon vehkeet, päältä ajettavat ruohonleikkurit, lumilingot, silppurit ja muut sellaiset. Niinpä tarkoitukseni onkin rakentaa jonnekin tontin kulmalle varastorakennus. Tästä se lähtee.
