Nimimerkki Sivusta seurannut tarttui tärkeään asiaan sillä tehostetun palveluasumisen käsite ei ole ollenkaan selvä ja sisältää siksi juuri niitä vaaroja, joita hän kirjoituksessaan ansiokkaasti kuvaa, eli uudistus pahimmillaan voi jäädä pelkäksi nimileikiksi, mikä jo näkyy kirjoittajan saamasta henkilöstön vastauksesta. Näin ei saa käydä.
Tehostettuun palveluasumiseen siirtyminen ei ole vain Tampereen hanke, se on valtakunnallisestikin tavoitteeksi asetettu pitkäaikaishoitoon kohdentuva muutostavoite. Siinä muuttuu pitkäaikaishoidon maksutyyli, mutta suurin ja tärkein tavoite on taata ihmiselle hänen oman elämänkaarensa jatkuminen, mahdollisuus elää omien totuttujen tapojensa ja arvojensa mukaisesti elämänsä loppuun saakka. Tästä nousee suuri haaste sille, että uudistus ei jäisi vain maksujärjestelmämuutokseksi.
Pitkäaikaishoitomaksu eli nykyinen laitoshoitomaksu määräytyy jokaisen eläkkeen mukaan niin, että eläkkeestä taataan tietty prosenttimäärä, mutta ainakin kansaneläkkeen perusosa (105 euroa) asiakkaan omaan käyttöön. Loppuosa jää täysihoidon maksuksi. Täysihoito takaa siis asiakkaalle kaiken elämisen aineellisuuden ja perusosaraha jää siis ”namurahaksi”. Kenelle kotona asuvalle eläkeläiselle jää tällainen namuraha?
Maksujärjestelmän huono puoli on se, että kunnan tarjoaman täysihoidon vastapainoksi vanhus luovuttaa itsemääräämisoikeutensa. Laitoskulttuuri laittaa hänet tämän jälkeen ”me annamme hyvää palvelua” -hoitosysteemiin, kellotettuun päiväjärjestykseen, kylvetyslistoille, kakatuspäiviin, punnituspäiviin. Hän on systeemin pyörittämä objekti, josta vähitellen tulee takahuoneen suljetussa kammarissa elävä yksinäinen ihminen. Tämä on laitoshoidon nurja puoli.
Kotihoidon maksuasiat ovat valtakunnan tasolla neuvotteluiden kohteena. On totta, että huonontuneen kunnon myötä tulee niin paljon perushoitoihin uppoavia kustannuksia, että pienemmillä eläkkeillä niistä ei selviä. Siihen pitää tulla valtakunnan tasolla muutos; se on kansanedustajiemme asiaa. Ongelma on totta, oli meillä tehostettua palveluasumista tai ei. Jos ongelma nyt nousee keskusteluun tehostetun palveluasumiskysymyksen myötä, niin hyvä on.
Tehostetussa palveluasumisessa maksan elämiseni niin kuin muutenkin kotona asuessani vessapapereita myöten, mutta turvaan samalla myös itsemääräämisoikeuteni: ostan palveluni ja määrään tahdin. Tämä pitää myös työyhteisön ymmärtää ja olla valmis muuttamaan työskentelytapojaan. Muutoksen vaikeus sisältyy juuri Sivusta seuranneen esiin tuomaan kohtaan: ”… Kun on kysytty hoitohenkilöstöltä, kuinka työt näissä taloissa eroavat toisistaan, on vastattu, että ei kuinkaan. Tosiasiassa hoito ei ole mitään tehostettua…”.
Tehostetussa palveluasumisessa on hyvin syvällinen ihmisarvoon liittyvä muutosodotus. Haluan raihnaisuudestani huolimatta elää enkä tulla vain hoidetuksi. En halua, että pitkäaikaishoitoon joutuessani kaikki minussa olevat heikot asiat kirjataan ylös ja minua aletaan hoitaa niiden kautta. Haluan elää niin, että minussa olevia ehjiä, hyviä, toimivia asioita tuetaan, mutta myös raihnaisuuteni saa samalla avun. Tätä tarkoitetaan tehostetulla hoidolla.
Vanhustyö vaatii työntekijöiltä suuria asenteellisia muutoksia. Olen muutamassa kunnassa toiminut työyhteisövalmentajana juuri siinä kohtaa, kun ollaan siirtymässä pitkäaikaishoidosta eli laitoshoidosta tehostetun palvelun asumiseen. Muutosprosessi ei ole helppo. Työyhteisön on helpompaa kellottaa päivän työt ja asettaa vanhus tähän rutiinityökäyrään, joksi päiväjärjestyksen olen nimittänyt. Tällaiset rutiinityökäyrät on tehostetussa palveluasumisessa hävitettävä ja asiakkaan kanssa on käytävä henkilökohtaiset neuvottelut hänen päiväjärjestyksestään. Tässä on se suuri, vaikea muutos.
On surullista, jos henkilöstö vastaa edellä kuvatulla tavalla. Johdolla on erittäin suuri syy paneutua pitkäaikaishoidon ja tehostetun palvelun takana olevien ideologisten tavoitteiden miettimiseen; mitä se merkitsee johtamistyössä. Ei ole kyse vain nimikemuutoksesta.
Himminnaapuri ei ole tehostetun palvelun talo. Se on normaali vuokratalo, minne asiakas saa palvelusuunnitelmassaan hyväksytyn kotihoidon. Tehostetussa palveluasumisessa turvataan myös ympärivuorokautisen avun saaminen eli henkilökunta 24 tunnin ajaksi.
Olen kysynyt Lempäälän vanhustyöstä millaisia periaatteita meillä maksuissa noudatetaan, ja ainakin paperilla kerrottuna periaatteet ovat inhimilliset, mutta maksuasioiden tarkastelussa sekä muutostyössä me tarvitsemme seniorineuvostoa puhumaan vanhuksen puolesta.
Maikki Hämäläinen–Ylikahri
