Vesilahden kunta rämpii epätoivoisessa velkasuossa. Mietityttää vain kenen etu on se, että kunta säästää itsensä ja asukkaansa hengiltä. Vesilahden olisi pitänyt jo aikoja sitten liittyä Lempäälään. Vaikka ei tuo naapuri taida meitä enää huolia. Vanhaksi piiaksi taidetaan jäädä. Jotakin viritelmiä on Pirkkalan suuntaan, mutta riuureissut sinne ovat kovin hankalia. Että terveyskeskussairaala lopetettiin, Narvasta viedään sivukirjasto ja vanhusten palveluasumisyksikkö, kasvatus- ja opetuspuolella ryhmäkokoja kasvatetaan, tuntimääriä vähennetään valtakunnalliseen minimiin, Onkemäen koulu lakkautetaan, Ahtialan päiväkoti… Lista on pitkä. Työntekijöiden jaksaminen on oma aiheensa.
Talouden tasapainottaminen kirpaisee kovasti lapsia, vanhuksia ja sivukylillä asuvia – siellä, mistä on muutenkin pitkä matka ja missä on mietittävä, miten saisi hoidettua yhdellä reissulla mahdollisimman monta asiaa. Tongittavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ei perusteluksi riitä aina, että on säästettävä. Asioita pitää katsoa kokonaisvaltaisesti.
Lasten suusta kuulee totuuden, mutta kuinka moni vanhempi on lukenut päiväkotien ja koulujen ruokalistaa? Kaksi kertaa viikossa keittoa? Tutkimuksissa on todettu, että keittoruokapäivinä koululounaan energiamäärä jää alle suositusten. Silloin pitäisi tarjota energiapitoisempaa, esimerkiksi pastasalaattia lisäksi. Opetussuunnitelman perusteissa korostetaan, että kouluruokailussa on huomioitava ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet. Kuitenkaan Vesilahdessa ei huomioida millään tavalla joulua, pääsiäistä tai vappua, koska täällä säästetään. Miten koulussa opetetaan tapakulttuuria, jos ruokailussa eivät eri juhlat näy? Kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen. Esimerkiksi Turussa huomioidaan juhlapyhät niiden arvoisella tavalla. Tuttavien kanssa kouluruoasta keskustelu on masentavaa. Monessa kunnassa panostetaan lähi- ja luomuruokaan, täällä vain niukkuuteen. Käyttämällä lähialueen tuotteita ja palveluita luodaan hyvinvointia koko seutukunnalle. Kouluruokailu on osa opetusta ja satsausta tulevaisuuteen. Yhä useamman kotona ei syödä enää yhdessä, joten koulun merkitys ruokakasvattajana korostuu. Kuinka moni työssäkäyvistä aikuisista söisi ja ”nauttisi” virkistävästä lounashetkestä ilman, että ruokalistalla näkyy vuodenaikojen vaihtelu? Huolestuttaa, miten vanhukset saavat säästöruuasta riittävästi energiaa ja ravintoaineita.
Kunnan itsenäisyys taitaa olla kunnallispoliitikkojen ja johtavien virkamiesten etu. Voi jatkossakin ”testamentata” jälkikasvulleen poliittisen paikan. Olisi Vesilahti sitten osa suur-Tamperetta, Lempäälää tai jotakin muuta kuntaa, niin sivukylillä palvelut eivät ainakaan parane, kun jo nyt omat kuntalaiset ne lakkauttavat. Eivät Narvan seudun kunnallispoliitikotkaan ole esillä, kun pitäisi ottaa kantaa ja puolustaa kylien palveluita. Kaikkia päätöksiä perustellaan säästöillä, mutta samaan aikaan suunnitellaan uutta kirjastoa. Täällä ei osata tehdä edes päätöksien pohjaksi vaikutusten arviointiselvityksiä, katsotaan vain euroja. Pitäisi ymmärtää, että kaikilla säästöillä ja lakkautuspäätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia alueen lapsille ja muille asukkaille. Koululaiset istuvat tällä hetkellä todella pitkiä aikoja taksissa kouluun ja odottavat siellä koulun alkua. Kuinka moni työssäkäyvä suostuisi siihen?
Jaa-a, mihinkähän suuntaan sitä ikääntynyt Vesilahti-neiti katselisi, jos eroaisi koko kunnasta tai jopa lakkauttaisi sen kokonaan. Vai pitäisikö ajatella, että oma moka kun asut persaukisessa kunnassa samaan aikaan, kun naapurikunnan koululaiset nauttivat monipuolista koululounasta. Huolisiko kukaan vakavarainen herrakunta pidempiaikaiseen suhteeseen, minua mainostetaan kyllä vetovoimaisen ja viihtyisänä…
Ikäneiti tositarkoituksella
