”Ylioppilaskirjoitusten menestys vaikuttaa paljon tulevaisuuteesi ja niihin pitäisi valmistautua huolella.” Tämä on kuitenkin erityisesti tänä vuonna ollut minulle hyvin hankalaa ja siihen on olemassa vain yksi syy: Candy Crush Saga – facebook-peleistä se söpöin, makein ja koukuttavin.
Pelin pääidea on yksinkertainen ja tuttu – pitää muodostaa kolmensuoria –, joten jo heti alussa minulle heräsi kysymys: miksi juuri tästä pelistä tuli suositumpi kuin aiemmista? Suurin erohan näyttäisi olevan, että tässä pelataan karkeilla eikä jalokivillä. Sitä paitsi nopeasti arvioituna pelin kohderyhmä vaikuttaisi olevan alle kymmenvuotiaat. Silti kaikenikäiset pelaavat sitä.
Sattumalta juuri niihin aikoihin, kun olin jäänyt koukkuun, kuulin puhuttavan kolikkopeleistä. Ilmeisesti niiden viehätys ei perustukaan pelkästään siihen, että voitto tulee tietyin väliajoin, vaan myös siihen, että niissä on kaikkea mukavaa. On värikkäitä nappeja, mukavia ääniä, kivoja kuvia ja onnistumiskokemuksia ”pieneen” hintaan. Ulkopuolisen silmin idea vaikuttaisi olevan vain painella nappeja ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta toisaalta: eivätkö kaikki lapsuudenajan parhaat lelut olleetkin juuri sellaisia?
Oli mahdotonta olla huomaamatta yhtäläisyyttä Candy Crushiin, kun istuin kotona koneen ääreen. Mikä olisikaan mukavampaa kuin pikkutyttö, joka seikkailee karkkimaailmassa ja yrittää auttaa sen asukkaita? Lisäksi hauskat äänet ja sopivan yksinkertainen idea voivat liimata minut helposti ruudun ääreen yli tunniksikin, vaikka tarkoituksena olisi pelata vain yksi lyhyt taso.
Pelin suosio ei kuitenkaan mielestäni selity yksin tällä. Ei nimittäin ehkä ole sattumaa, että tällaisesta kivasta ja söpöstä pelistä tuli muoti-ilmiö juuri nyt, kun elokuvissa ja peleissä toimintakohtaukset ja väkivalta ovat muuten lisääntyneet. Vaikka jännitys on pääsääntöisesti ihan hyvä juttu ja herättää mielenkiintoa, en ainakaan itse varsinaisesti nauti, kun joku ruudun takana kärsii. Välillä tuntuu, että käsikirjoittajat oikein kilpailevat, kuka saa tarinastaan synkimmän. Candy Crush Saga onkin mainio vastaisku ja osoittaa, että nyt olisi tarvetta myös jollekin positiiviselle, josta yksinkertaisesti tulee hyvä mieli.
Myöhemmin King on julkaissut muitakin Candy Crushin tapaan mukavia ja positiivisia pelejä, jotka vetoavat ehkä enemmän hauskoilla kuvilla ja musiikilla kuin varsinaisella idealla, eikä alkuperäinen peli siis olekaan enää se kaikkien ehdoton suosikki. Minusta on kuitenkin hyvä, että tällaiset kiltit ja mielialaa kohottavat pelit ovat nyt suosiossa. Ehkä ilmiö on alkanut heijastua muuhunkin viihteeseen, sillä onhan tämän vuoden Putouskin tehty pitkästä aikaa niin, että sitä voi taas näyttää lapsille.
Myös laajemmassa merkityksessä Candy Crush Sagan menestystarina on puhutteleva. Se uskaltaa erottua joukosta – ei rikkomalla taas kerran sopivaisuuden rajoja niin kuin kaikki muut – vaan olemalla kiltti ja kiva. Ja yllättäen juuri näitä asioita suurin osa ihmisistä kaipaa; niin kuin pelitilastoista näkyy.
Annina Kettunen
