– Aloitellaan Waltz Timella. Täältä tulee yksi tyhjä tahti ja sitten lähtee, lyömäsoitinopettaja Ville Koppanen ohjeistaa ja antaa merkin: soitto voi alkaa.
Tovi jyhkeää menoa, välillä muutama suvantokohta, kunnes soitto taas äityy mahtipontiseksi. Sitten hiljaisuus. Patarumpu kumuaa hetken korvissa. On se hyvä, että Hääkivi ei sijaitse asuinalueella.
Vanha kahvilarakennus Lempäälän Hääkiven levähdysalueella on viime vuodet viettänyt hiljaiseloa. Kunta osti kiinteistön yrittäjältä viime vuonna. Nykyään se toimii muun muassa Pirkan opiston lyömäsoitinkurssilaisten soittotilana. Oppia käy viikottain hakemassa 13 lasta ja nuorta, eskari-ikäisestä lukiolaiseen.
Aapo Häärällä, 13, ja Eino Vähäsöyringillä, 9, on jo reilun parin vuoden tuntuma rummutuksen saloihin.
He soittavat keskiviikkoiltaisin kokoontuvassa ryhmässä, joka koostuu eri tasolle edenneistä soittajista.
Häärä on edennyt opinnoissaan marimban soittamiseen ja Vähäsöyringillä työn alla on rumpusetti.
– Marimbassa puukielet ovat samassa järjestyksessä kuin pianossa ja niitä soitetaan malleteilla, Häärä tietää.
– Rumpusetillä soittaessa rytmiä on helppo lyödä. Minulla on kotona rumpusetti. Soitan aika usein vapaasti ja läksyjäkin välillä, Vähäsöyrinki kertoo.
Pikkurummusta liikkeelle
Lyömäsoitinopetuksessa edetään määrätystä instrumentista toiseen. Liikkeelle lähdetään pikkurummulla eli virvelillä oikean lyöntitekniikan sekä oikeiden käsien ja kapuloiden kulmien vuoksi.
– On paljon helpompaa soittaa alkuun yhtä rumpua kuin hypätä heti rumpusetin taakse ja soittaa kaikilla raajoilla, Ville Koppanen selvittää.
Opintojen edetessä harjoitteluun otetaan mukaan rumpusetin lisäksi muun muassa marimba ja patarummut. Hiljalleen ryhdytään käymään läpi myös vaativampia multi percussion -kappaleita, joissa soitetaan useaa lyömäsoitinta vuorotellen tai samanaikaisesti. Opittua testataan tasokokeilla.
– Tasokokeita on kolme ja ne tehdään keskimäärin kolmen vuoden välein. Pirkan opistossa voi suorittaa 3/3-tutkinnon jälkeen halutessaan vielä D-kurssin.
– Lyömäsoitinopetus on siis tavoitteellista toimintaa, Koppanen muistuttaa.
Tavoitteellisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikista musiikkipolulla astelevista nuorista tulisi ammattimuusikkoja.
– Pyrkimyksenä on mukavan musiikkisuhteen luominen, toteaa joulukuussa musiikkipedagogiksi valmistuva Koppanen.
Mitä tästä tuumaavat pojat? Tuleeko heistä orkesterimuusikoita tai kuuluisan rock-bändin rumpaleita? Aapo Häärällä sävelet ovat selvät.
– Kyllä minä tähtään bändiin.
Eino Vähäsöyrinkiä asia vielä mietityttää.
– En halua tätä ehkä ammatiksi, vaan vapaaksi harrastukseksi. Tai sitten lähden bändiin.
