Uusi liikuntalaki hyväksyttiin eduskunnassa helmikuun alussa. Lain tavoitteena on edistää kansalaisten tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Liikunnan asemaa vahvistetaan kunnissa kaikille kuuluvana peruspalveluna. Liikunnan edistämistä ei pidä nähdä vain liikuntatoimen tehtävänä, vaan myös muut hallinnonalat on saatava mukaan edistämään ihmisten liikkumista.
Liikunnallisen elämäntavan edistäminen on yhteiskunnalta investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Liikunnalla on keskeinen rooli työ- ja toimintakykyä uhkaavien tai heikentävien sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Työntekijöiden liikunta-aktiivisuuden on todistettu olevan yhteydessä vähentyneisiin sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltokuluihin sekä työssä jaksamiseen ja pidempiin työuriin.
Lapsena ja nuorena omaksuttu liikunnallinen elämäntapa kantaa läpi elämän. Tilastojen mukaan suomalainen 15-vuotias nuori liikkuu vähemmän kuin ikätoverinsa muissa länsimaissa. Lailla emme voi ketään pakottaa liikkumaan, mutta meidän on huolehdittava siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus ainakin yhteen mieluisaan urheilu- tai liikuntaharrastukseen.
Julkinen tuki eri lajeille ja urheiluseuroille jakautuu epätasaisesti suhteessa harrastajamääriin. Kunnat tukevat esimerkiksi jäähallien, palloilukenttien ja skeittipuistojen rakentamista, mikä on hyvä asia. Samalla kuitenkin paljon vähemmän julkisin varoin tuetaan muun muassa ratsastusta, taitoluistelua, voimistelua tai balettikouluja.
Esimerkiksi ratsastusta harrastaa noin 170 000 suomalaista, ja se on toiseksi suosituin naisten ja tyttöjen laji. Yksi tallien isoimmista investoinneista on ratsastushalli eli maneesi, joka mahdollistaa ympärivuotisen harrastamisen ja vertautuu näin esimerkiksi kuntien tukemiin jäähalleihin. Kunnilta ratsastusharrastus on kuitenkin saanut apua nihkeästi.
Julkinen tuki ja liikuntapaikkarakentaminen on suunnattava nykyistä tasaisemmin suhteessa eri lajien harrastajamääriin. Kun takana on yhteiskunnan tuki, lapsen ja nuoren harrastamisen hinta ei nouse kattoon.
Vastakkainasettelu eri lajien välillä on turhaa. Mahdollisimman monille on tarjottava erilaisia mahdollisuuksia valita mieluinen harrastus. Harrastaminen on monella tapaa eduksi lapsen ja nuoren kehitykselle. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä oltaisiin jo pitkälle, jos jokaisella nuorella olisi mahdollisuus yhteen mieluisaan harrastukseen.
Sofia Vikman
kansanedustaja (kok.)
