Otetaas oikeaoppisesti

Isisiä, Boko Haramia, Euroopassa ilmenevää muslimiterrorismia ja Venäjän päämies Vladimir Putinia kannattajineen yhdistää pelko länttä ja länsimaista – ehkäpä juuri Yhdysvaltojen suunnasta tulevaa demokratiakäsitystä kohtaan. Kokevat ilmeisesti hyökkäyksen ja väkivaltaan turvautumisen parhaaksi puolustautumisekseen havaitsemaansa uhkaa vastaan.
Ranskan tapahtumat ovat tuoreessa muistissa. Ruotsalaisen pilapiirtäjän henkeä uhataan ja Tanskassa ammuskellaan. Merkkejä muslimiterrorismista maamme kamaralla ei ainakaan toistaiseksi ole havaittavissa. Valtiovalta on myöntänyt rahoitusta synagogien turvajärjestelmien hankintaan, ja Koraani luetaan kannesta kanteen Ylen kanavilla Yle Radio 1:ssä. Yhteiselo Lempäälässä valtaväestön ja islaminuskoisten irakilaispakolaisten kanssa on sujunut kitkatta jo vuosikausia. Entistä monikulttuurisemmaksi kunta muuttuu hiljan paikkakunnalle muuttanneiden, tosin kristittyjen, kongolaispakolaisten myötä.
Onko Suomi muuten vaaravyöhykkeessä? Olemmehan Moskovasta katsottuna lännessä aivan kuten Ukrainakin. Me sijaitsemme tosin hiukan etäämmällä; Suomen itäraja kulkisi Ukrainan keskivaiheen tasalla. Toisaalta meistä lännessä sijaitsevaa merialuetta kutsutaan Itämereksi…
Kuten Paasikivi ja Kekkonen jo aikoinaan hokivat, geopolitiikan reaaliteeteillemme emme mitään voi, ja Venäjä on aina naapurimme. Naapurisopu on hyvä asia, mutta eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet näkevät tarpeelliseksi myös puolustusvoimien materiaalihankintojen turvaamisen: miljoonarahoitusta on luvassa. Sotilaallista yhteistyötä läntisen naapurimme kanssa lämmitellään. Liettua on palauttamassa yleisen asevelvollisuuden. Kättä pidempää on hyvä olla.
Venäläismedian rummuttamat suomalaisvenäläisten lasten huostaanottotapaukset ja pakotteiden takia itse syödyt Putin-juustot ovat pientä sen rinnalla, mitä muualla tapahtuu.
Maansa rajojen ulkopuolella olevia venäläisvähemmistöjä ja separatisteja suojeleva Venäjä on saanut aikaan useita kylmiä konflikteja entisestä Neuvostoliitosta itsenäistyneissä valtioissa, ja kansainvälisen oikeuden vastaisesti Krimin menettäneessä Itä-Ukrainassa on käyty selvää sotaa. Kansainvälisessä politiikassa vallitsee vahvimman laki. Onneksemme Suomessa ei ole suojeltavaksi tämän suurempaa etnistä venäläisväestöä eikä desantt… ei kun dosentti Johan Bäckmaneja.
Joku Quisling voisi saada aikaan äläkän ja Putinin sydämistymään siitäkin, että Valamon luostari aloitti viime syksynä Heinävedellä luostariviskin valmistamisen. – No niin, Putin, kuulehan. Nyt täällä Suomessa, ja tarkoituksella ihan itärajan pinnassa, tehdään pilaa votkasta. Se on värjätty virtsan väriseksi! Voihan elämän vesi.
Muutakin kuin ristinmerkkiä tekevät ortodoksimunkit eivät vielä ole julkistaneet tisleensä nimeä. Jumalan pojan verta juodaan viininä ehtoollisella ev.-lut. kirkossa, mutta mikä mietoa huomattavasti väkevämmälle alkoholijuomalle nimeksi?
Saadaanko kolmen vuoden päästä Alkosta ostaa ulkolaisten luostarituotteiden Bendictine Dom- ja Chartreuse-liköörien lisäksi ostaa kotimaisten oikeaoppineiden Pyhä Henki -viskiä taikka Kolmiyhteyttä? Ristiviskiä?
Nimiehdotukseni viskimerkille on Gospodi pomiluj (Herra armahda!). Joku kiva neitsytäiti-ikoni etikettiin, ja vientimarkkinat itään näyttävät valoisilta, jahka saadaan nykyiset boikotit ensin päätökseen.