Runsaat 300 vuotta sitten vesilahtelaisella Kaarin Tuomaantyttärellä oli kovat paikat. Piika Kaarinia nimittäin syytettiin noituudesta.
Tarina kertoo, että piika kaivoi hautausmaalta pääkallon, vei sen mukanaan ja piilotti sitten kallon naurismaahansa. Rovasti syytti piikaa noituudesta, naurismaansa suojaamisesta kuolettavin loitsuin.
Nyt muusikko Pekko Käppi on tehnyt tarinasta laulun nimeltä Piika Kaarin. Käpin mukaan piian hahmo on tosin osin fiktioitunut.
Kappale löytyy Pekko Käppi & K:H:H:L -yhtyeen 13. maaliskuuta ilmestyvältä Sanguis Meus, Mama –levyltä. Suomalaista magiaa käsitellään albumin muissakin kappaleissa.
Pekko Käppi on arvostettu kansanmusiikin moniosaaja, jouhikon soittaja ja laulaja. Viime kesältä mies muistetaan Rämsöön Moottorimusiikin festivaalien lavalta.
Miten törmäsit Piika Kaarinin tarinaan, Pekko Käppi?
– Piika Kaarinin tarinan aihelma löytyi etsiessäni levyä varten Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelmasta kansanomai
– Minua kiehtoi asetelma, jossa piika Kaarin on valmis näkemään kohtuullisesti vaivaa naurismaansa vuoksi ja laittamaan myös henkensä pantiksi. Siitä aukeaa myös toisenlainen näkymä, jossa vanha taikuus ja esimerkiksi kristinusko ovat eläneet rinta rinnan vuosisatoja, välillä konfliktissa ja välillä ihan sopuisastikin.
Miksi aihepiiri valikoitui albumin kantavaksi teemaksi?
– Minua on pitkään kiinnostanut kansanomaisen magian historia, loitsujen hyvin mielikuvituksekas kielenkäyttö ja ristiriitaiset ihmiskohtalot. Huomasin jossain vaiheessa, että aiheen ympärille oli kasaantunut levyllinen lauluja.
– Sekin on aina kiehtovaa, että ihminen on ollut hyvässä ja pahassa samankaltainen 300 vuotta sitten. Turhamainen, kateellinen, pelokas – ja toisaalta iloinen ja reipas.
Onko sinulla joitain kytköksiä Vesilahteen?
– Ei ole kytköksiä, tietääkseni, heh. Mutta alue on historialtaan kiinnostava ja tunnelmaltaan erityinen. Rämsöön Moottorimusiikin festivaali oli minulle ikimuistoinen tapahtuma.
– Olen myös joskus esittänyt Laukon häätö -balladia, jossa Vesilahtikin mainitaan.
