Kohta se saapuu

Kuu kiurusta kesään. Huomaan sen valonsäteinä ikkunassa aamutuimaan. Mieleeni muistuu, että pimennysverhot on hankkimatta – sälekaihtimen väleistä pujahtaa valon kajo, vaikka säteet taittuvat takaisin ulkoilmaan. Tajuan, että siitä on vain hetki, kun mieli matoi maassa pimeinä aamuina ja pimeyden tapasi jo iltapäivällä. Päivä on pidentynyt huimasti. Sohva ei huuda kutsuaan illalla, vaan jumppakassi saa täytettä, juomapullossa lainehtii hanasta laskettu kylmä vesi, ja jumppasalista löytää paikan vain kyynärpäätaktiikalla. Oranssit pirteät appelsiinit ovat ilmestyneet kauppoihin. Vaikka niitä lappaa kilokaupalla pussiin, ei hinta nouse korkeaksi. Kotona kuoren alta paljastuva mehevä hedelmäliha tuntuu Superhessun maapähkinän veroiselta eliksiiriltä.

Puoli kuuta peipposesta. Valkoinen pehmeä lumi on muuttunut vetiseksi sohjoksi. Se muodostuu jäisistä hileistä ja kastelee talvikenkien nahkaisen kuoren. Päivän aikana aurinko vie kävelytien keskeltä kaiken. Ruskea märkä maalaikku kerää kengänkuvioita pintaansa. On hyvä, että koirani ei tykkää kastella tassujaan. Se ohjaa minut kuivinta reittiä lenkille ja kotiin. Vielä talvella yksi sen jaloista nousi ilmaan, jos pakkasta oli liikaa. Kolmellakin jalalla voi juosta, ettei tarvitse palelluttaa neljättä. Nyt kaikki neljä jalkaa pinkoo välillä nopeammin välillä hitaammin. Hajut ovat voimakkaita sen nenään. Paljastuneiden maaplänttien tuoksut hurmaavat koiran. Minä annan auringon paistaa kasvoilleni.

Västäräkistä vähäsen. Lapseni lasketteli ensimmäisen kerran tänä keväänä. Into jäi päälle, eikä se sammu ihan heti. Vaikka hän joutuu odottelemaan uusia lumia niin kauan, että järven ranta hiljenee talveen, on laskettelun riemu jäänyt kytemään kuplina mieleen. On äidin vuoro odottaa mieliharrastustaan. Se keväinen päivä, jolloin autotallin ovi aukeaa ja kaksipyöräisen moottori surahtaa käyntiin. Hiukset hulmuavat kypärän alta, ja kevään multainen tuoksu tunkeutuu nenään. On parasta odottaa, että kaupunkien ja kylien työkoneet ovat kastelleet ja imaisseet talviset hiekat sisuksiinsa, ettei tarvitse yskiä harmaata pölyä ajolenkin jälkeen. Mutta sitten tie aukeaa, ja vain bensatankin pieni tilavuus pakottaa päristelevän pysähtymään.

Pääskysestä ei päivääkään. Kesä on tullut, kun koivujen pöllähdykset alkavat vaihtua heinien huminaan. Lumi on sulanut aika päivää sitten, ja mustan mullan seasta noussut pinkeä verso on pehmentynyt lehdeksi. Ensimmäiset keltaiset, siniset ja valkoiset kukat ovat jo kuihtuneet. Lasten koulureput ovat päivä päivältä keventyneet, ja lopulta käytöstä kuluneet kantovälineet on ripustettu naulaan. Enää ei tarvitse pukea päälle pakkasen suojaksi kerroksia. Kuiva tie kutsuu luoksensa crocsit ja tennarit. Riittää, kun heittää harteilleen neuletakin ja ryntää ulos. Vaikka vielä ei tarkene kurkottaa järviveteen varpaita pidemmälle, suuntautuvat pyörälenkit jo järven rannalle. Kauaa ei mene, kun helle jo korventaa ihoa niin, ettei järveen malta olla hyppäämättä. Pois tieltä ahvenet ja särjet, kesä tulee ihan kohta!

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>