Kevätaurinko ja vihreän nurmen paljastuminen lumen alta saa yleensä jalkapallosta innostuneen henkilön potkujalan kummasti syyhyämään. Näin on käynyt myös Vesilahdessa, jossa neljättä kauttaan aloitteleva äijäfutaajien joukko malttamattomana odottelee tilaisuutta ottaa selvää omasta ja vähän kaverienkin alkukauden pelikunnosta.
Aloituspotku nappulakengästä tulee pamahtamaan 15. huhtikuuta Vesilahden kirkonkylän tekonurmella, jonne pelit siirrettiin Narvan ahtaaksi käyneeltä kentältä viime vuonna. Keskiviikkojen puolitoistatuntisten vuorojen vetäjänä toimiva ja koko toiminnan pääideologi Juha Mäkelä kertoo, että merkittäviä muutoksia viimevuotisiin pelikuvioihin ei ole tullut.
— Pääperiaatteena on edelleen tarjota hauska kunnonkohotushetki yli kolmekymppisille miehille. Aiempaa harrastupohjaa ei vaadita ja kaikenlainen kilpailutoiminta haasteotteluita myöten on rajattu pois.
Peleissä äijät eivät kuitenkaan säästele itseään. Meininki maaliskuisessa pelituntuman otossa oli heti sen verran vauhdikasta, että selvästi on jotain kuntoharjoittelua tullut harrastettua talven aikana. Kaudella pelin taso vaihtelee pelaajien mukaan. Aina mennään tosissaan, mutta omat rajat tuntien. Tarkoitus ei ole rikkoa itseään eikä kaveria. Joskus toki kolahtaa höntsyssäkin. Omatoiminen alkuverryttely on tärkeää vammojen ehkäisyssä. Erotuomaria ei ole, mutta Mäkelä paimentaa joukkoaan tunteella ja asiantuntijuutta vuorolle tuo Mika Salo Veikkausliigan valioerotuomarin auktoriteetillaan.
”Go höntsy go!”
Aivan kentän tuntumassa asusteleva nelikymppinen Jan Virtanen on mukana toista kautta. Hän liikkuuu muutenkin paljon, mutta kuntofutiksessa on jotain, mitä ei yksilölajeista saa.
— On mukavampaa juosta porukalla pallon perässä upeassa auringonpaisteessa kuin yksin lenkkipolulla. Ei tarvitse kilpailla ja järjestettyyn toimintaan on helppo tulla mukaan. Tätä voi suositella jokaiselle ja luulen, että kotijoukotkin tykkää, kun äijä häipyy kerran viikossa palloa potkimaan.
Cheerleading ei ole mukana kuvioissa vielä tällä kaudella, mutta kannustajia kentän laidalta löytyy. Kun lempääläinen Petri Kaija hikoilee pallon perässä, tytöt Inka ja Kiira Kaija sekä puoliso Tanja Kyllönen hurraavat. Kyllösen mielestä nimenomaan porukkahenki on se, joka saa suomalaisen miehen liikkumaan. Inka puolestaan toteaa, että iskä on futisvuoron jälkeen yleensä vähän kipeä mutta tosi onnellinen.
Yhdistyksellä selkeät säännöt
Höntsytoiminta on ryhdistäytynyt kausi kaudelta. Viime vuonna perustettiin Keskiviikon Kuntofutis ry Vesilahti. Yhdistys toi mukanaan selkeät säännöt toiminnalle ja mahdollisti pelivuorojen hakemisen kunnalta. Äijähöntsyyn on varattu keskiviikkoillat huhtikuun puolivälistä syyskuun loppuun. Lisäryhtiä ja näkyvyyttä tuovat toista kautta käytössä ovat yhtenäiset peliasut.
Viime kaudella peliringissä oli nelisenkymmentä pelaajaa, joista peli-iltoihin työ- ja muilta kiireiltään ennätti ilahduttavan moni. Keskimäärin osallistujia oli hieman yli kaksikymmentä. Alkavan kauden tavoitteena on kohottaa keskiarvoa entisestään.
— Hyvältä näyttää, sillä netin ennakkoilmoittautumisten perusteella ollaan selvästi edellä viime kautta. Vuoron maksimimäärää vaihtopelaajineen nostettu kahdella 28 pelaajaan. Jos vajaamiehitys uhkaa, höntsyilemään hälytetään myös alle kolmikymppistä nuorisoa, lupaa Mäkelä.
Entä mitä toiminnan vetäjä itse on saanut neljän vuoden höntsyilystä?
— Olen naureskellut, että tässä hommassa mennään meikäläisen verenpaineen ehdoilla. Käyrä on ollut johdonmukaisesti laskeva ja viimeiset arvot suorastaan loistavat. Höntsyily näkyy suoraan omassa terveydessä. Samanhenkisessä porukassa myös verkostoidutaan ja luodaan sosiaalista pääomaa. Toivotan kaikki tervetulleiksi tutustumaan.
Avoimien ovien päivät järjestetään 1. ja 8. huhtikuuta, jolloin muun muassa käydään läpi keskeisiä jalkapallosääntöjä valioerotuomari Mika Salon opastuksella. Lisätietoa keskiviikon höntsyilyistä sekä ilmoittautumislomake löytyy netistä osoitteesta kuntofutis.nettilomake.fi
