Runoutta jo viidettätoista vuotta

– Runous on tärkeä tapa ilmaista asioita. Runous on sisäisen maailman kuvausta vähän samalla tavoin kuin unet, miettii pitkän linjan poliitikko ja taiteilija Claes Andersson. Kuva: Tuomas Koivisto

Lempäälän työväentalolla järjestettiin lauantaina 18. huhtikuuta viidestoista perättäinen vuosittain järjestettävä Lempäälän runomaraton. Lempäälän runo ja sanataide -yhdistyksen järjestämän tilaisuuden suojelijana ja kunniavieraana toimi pitkän ja monipuolisen uran taiteen ja politiikan aloilla tehnyt Claes Andersson.

Lauantain tapahtuma koostui iltaan asti jatkuneesta ohjelmasta, joka piti sisällään suuren joukon esiintyjiä, runoutta lausuttuna ja luettuna, runobingon, runokirjavinkkauksia ja vapaan lavan, jossa kellä tahansa oli mahdollisuus lausua omia tai muiden runoja.

Runomaraton terminä juontaa juurensa vuosituhannen vaihteeseen, jolloin joukko lempääläläisiä aktiiveja innostui kokeilemaan uudenlaista tapahtumaa. Hakkarissa järjestettävän 24-tunnin hiihdon innoittama järjestettiin 24-tunnin runomaraton.

– Vaikka runomaraton on ajallisesti supistunut, nimi on jo jäänyt brändiksi. Sitä ei olla enää lähdetty vaihtamaan, Lempäälän runo ja sanataide ry:n monivuotinen puheenjohtaja  Heikki Hult muistelee.

Lempäälän runomaratonin paikka on vaihdellut, mutta on nyt vakiintunut Lempäälän työväentalolle. Sisällä oli kerrallaan parhaimmillaan toista sataa henkeä ja kaikenkaikkiaan päivän mittaan vierailijoita laskettiin käyneen yli kaksi sataa.

Kokeilusta alkanut idea runomaratonista on vuosien saatossa vakiintunut, ja esiintyjien joukossa on ollut valtakunnallisesti suuria nimiä kuten Jenni Haukio ja Tommy Tabermann. Tapahtuman järjestämistä helpottamaan ja koordinoimaan perustettiin Lempäälän runo ja sanataide ry. vuonna 2003.

– Runouden suosio on kasvanut Lempäälässä viime vuosina. Tämä näkyy muun muassa Pirkan opiston kirjoittajapiirien suosion kasvuna. Yhdistys järjestää runomaratonin lisäksi elokuussa tarinaillan ja jouluisin järjestetään myös runon lausuntaa, Hult luettelee.

Runous on riippuvuus

Lempäälän runomaratonin suojelija ja odotettu esiintyjä oli Claes Andersson. Hän on ollut monessa mukana. Hänet tunnetaan muun muassa monivuotisena kansanedustajana, kulttuuriministerinä, jazz-muusikkona ja psykiatrina. Lisäksi hän on intohimoinen kirjoittaja, jolla on läheinen suhde runouteen.

– 1960-luvulla kirjoitin itse enemmän yhteiskunnallisia runoja, jopa julistavia, jotka käsittelivät laitapuolen kulkijoita ja kurjalistoa. Nykyään runoni ovat henkilökohtaisempia, Andersson vertaa.

Pitkänlinjan poliitikkona Andersson ei koe, että runoudella voisi juurikaan tänäpäivänä vaikuttaa päivän politiikkaan.

– Runous on hidasta. Se voi muuttaa ajatuksia ja arvoja pitkällä aikavälillä. Propakoiva runo ei yleensä elä kauan runona. Täytyy muistaa, että kaikki laulut ja iskelmätkin ovat runoutta. Esimerkiksi Juice Leskinen oli nerokas runoilija, Andersson miettii.

Runous on suomalaisessa taiteen kentässä erikoisessa asemassa kielen ja merkitysten tutkimuksessa.

– Runokirjat eivät ole myyntilukujen valossa useinkaan suuria menestyksiä, mutta runoudella on suuri vaikutus kirjallisuuteen ja yhteisöihin. On esimerkiksi vaikea kuvitella kansakuntaa ilman runoutta. Tämä korostuu erilaisissa seremonioissa, joissa runous on näkyvästi esille kuten häät ja hautajaiset, totaa Andersson.

Kesää kohden Andersson aikoo kirjoittaa uutta runokirjaa, joka on tarkoitus julkaista syksyllä. Lisäksi hänellä on proosakirja työn alla. Se on tarkoitus julkaista vuoden 2016 aikana.

– Kirjoitan ja luen päivittäin kolmesta viiteen tuntia. En ilmankaan osaa olla. Se on riippuvuus, mutta ei terveydellä niin haitallinen kuin jokin muu riippuvuus voisi olla, nauraa Andersson.