Aikku Saarinen muisteli MM-Falunin pronssiviestiä: ”Elämäni parasta perinteistä hiihtoa”

Lempäälän Kisan hiihtoväellä oli hyvä syy nautiskella kakkukahveja suorastaan rinta rottingilla. Mennyt sivakkasesonki oli seurahistorian parhaita, kun huomioidaan koko hiihtokirjo huipuista, kisaavien junnujen kautta pieniin hiihtokoululaisiin ja lajista nautiskeleviin veteraaneihin.
Hiihtopomo Esa Virtanen oli aivan aiheesta polleana puolensatapäisen hiihtoväen edessä.
– Monellakin mittarilla mitattuna kausi 2014 – 15 jää historiaan. Siihen mahtui paljon menestystä, paljon touhua, talkoita ja vuodatettuja hikipisaroita, riimitteli Virtanen.
Häikäisevien aikuisurheilijoiden varjoon jää usein taustalla häärivät juniorit ja ennen muuta iso joukko talkoilijoita, jotka menneenkin kauden menestyksen mahdollistivat tekemällä hurjan määrän varainhankintaa ja tekemällä hiihdon olosuhteitten eteen tunteja pyyteetöntä työtä.
Kun päämäärä ja tavoite on kirkas, tekee sen eteen motivoituneesti työtä, kuten paikalla ollut Kisan kirkkain hiihtotähti Aino-Kaisa Saarinen muisteli mennyttä kautta, joka oli hänelle varsin raastava johtuen syyskuisesta loukkaantumisesta.
– Syyskuun 19. päivänä palailin treeneistä Itävallan jäätikköleirillä. Kesäkausi oli sujunut mahtavasti, eväät ja odotukset menestykseen MM-Falunissa olivat korkealla. Sitten loppuverkasta tullessani astuin jalkani hiukan linttaan.
– Luulin, että mitään ei isompaa tapahtunut, eikä jalkaan sattunut kovinkaan palon. Suihkun jälkeen katsoin nilkkaa uudelleen ja siihen oli noussut golf-pallon kokoinen turvotus. Jalkapöydästä oli luu murtunut, edessä oli kipsaus ja puuduttava viikkojen kuntoutus.
– MM-mitali kuitenkin oli tavoitteena, enkä halunnut siitä unelmasta luopua. Treenasin kipsijalkaisena eräänlaisella vetolaitteella sisätiloissa aina puolisentoista tuntia kerrallaan. Voitte vaan kuvitella, kuinka tylsää se oli ulkoilmaihmiselle. Kolmekin minuuttia sellaista treeniä on tappavan puuduttavaa, mutta kun positiivista intoa oli, niin senkin jaksoi, kertoi kokenut 36-vuotias moninkertainen MM- ja olympiamitalisti junioripainotteiselle yleisölle elävän esimerkin motivaation ja periksiantamattomuuden merkityksestä.
– Nyt voi sanoa, että katsokaa vaikka Youtubesta Falunin MM-viestin avausosuuden hiihtoni, se on elämäni parasta perinteistä hiihtoa. MM-viestin pronssiin olen erittäin, erittäin tyytyväinen, Aikku painotti ja kertoi, että valmistautuminen seuraavaan kauteen alkoi kuukauden liikunnallisen huiluusession jälkeen viime viikolla.
– Junnuille vinkiksi, menin eilenkin läpiväsyneenä nukkumaan iltayhdeksältä.
Tulevaisuudesta Esa Virtanen kertoi, että Hakkariin on säilötty 5000 kuutiota tykkilunta massiiviseksi kasaksi purun alle. Heti ensimmäisten pakkasten tullen loka-marraskuun taitteessa levitetään tykkilumesta 1,2 kilometrin mittainen ja puoli metriä paksu lenkki Hakkariin. Marraskuun lopussa kisataan myös Hakkarissa kansalliset tykkilumihiihdot, jotka menneenä syksynä jouduttiin liki trooppisten syyskelien takia perumaan.
– Tykkilumilenkkiä on tehty nyt kuutena vuotena putkeen. Ensimmäistä kertaa viime marras-joulukuun aikana pääsimme hankkeessa lievälle plussalle. Voitto merkitsi sitä, että pystyimme investoimaan parempiin lumentekolaitteisiin, selvitti Esa Virtanen.
Lempäälän Kisa on hakemassa myös valtakunnallista HopeaSompa-finaalia Hakkariin kevättalvelle 2017. Hämeen nuorisoviesti kisataan samoilla baanoilla vuotta aiemmin, joten työntäyteisenä LeKin hiihtotoiminta jatkuu lähivuosinakin.