Kesäisen salaatin aineksia etsiessä ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Moni tuttu kotipihan kasvi soveltuu sellaisenaan tai hieman käsiteltynä ruuaksi ja makua tuomaan. Villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja niistä nauttimista kutsutaan hortoiluksi. Hortoilu on viime vuosina kasvattanut huimasti suosiotaan, eivätkä vuohenputkipiirakka tai nokkosletut enää nostata kahvipöytävieraiden kulmia.
Villivihanneksien parasta aikaa ovat kevät ja alkukesä. Keräämisajankohta riippuu käyttötarkoituksesta. Vihanneskäyttöön menevät kasvit kerätään mahdollisimman nuorina ennen kukintaa. Yrttijuomiin lehdet pomitaan täysin kehittyneinä ja kukat juuri puhjenneina. Syksyn satoa ovat esimerkiksi juurakot. Maistamisen arvoisia ovat muun muassa pihlajan silmut, joissa on selkeä karvasmantelin maku tai siankärsämö, jonka makua voi kuvata hieman pippurimaiseksi.
Kerätessä kannattaa olla tarkkana. Kasvupaikan tulee olla puhda, eikä lähellä saa olla vilkasliikenteistä tietä. Typpipitoiset alueet, kuten navetan taustat ja kompostin ympäristö on syytä jättää rauhaan. Peltojen reunoja, joissa voi olla on keinolannoitetta tai kasvinsuojeluaineita, tulee välttää.
Kerätyt kasvit kannattaa koota ilmavasti koriin. Esimerkiksi suodatinpussit toimivat hyvin lajien erottelijoina. Ennen käyttöä villivihannekset tulee huuhdella. Jotkut kasvit, kuten nokkonen, vaativat karvautensa tai kasvirakenteensa vuoksi ryöppäyksen.
Villivihanneksia voi pakastaa tai kuivata talven varalle. Ennen pakastamista kasvit huuhdellaan ja kastetaan kuumaan veteen noin 20-30 sekunniksi. Kuumakastelun jälkeen ne jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä. Sulatettuna yrttejä voi talven mittaan käyttää esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin ja smoothieihin. Kuivatessa kasvit asetellaan ohueksi kerrokseksi maksimissaan 35 asteen lämpötilaan, jossa on pölytöntä, puhdasta ja hyvä ilmanvaihto.
Katso villivihannespiirakan ohje nettisivulta lvs.fi/
Villipiirakka
1 dl perunasosehiutaleita
1,5
