Lempäälän Nuorisoseuran Kolme muskettisoturia tuo Ranskan Villa Hakkariin ongelmitta. Juhlavuottaan viettävä nuorisoseura on haukannut klassikossa ison palasen, mutta mutustelee sen kunnialla loppuun asti.
Heti näytelmän alussa esitellään D’Artagnanin, Arvo Jean-Michael Saarisen, laulunlahjat. Menevä kappale lisättynä valovoimaisella esiintyjällä tempaa katsojan välittömästi mukaansa Pariisin kaduille. Janne Engblomin sävellykset ja Anna Eloahon ja Kari Tuomen sanoitukset eivät ole perushuttua, vaan illan aikana kuullaan muun muassa lempääläläis-pariisilaista räpäytystä.
Näyttelijät hoitavat lauluosuutensa kaiken kaikkiaan mainiosti. Saarisen lisäksi Susanna Niemisen Milady, Janne Petäjän kardinaali Richelieu ja Sanni Lehdon hovineito Constance ovat miehiä ja naisia paikallaan. Varsinkin Lehdon ja Saarisen duetto lopussa on kaunista kuultavaa. Laulu olisi vain kaivannut seurakseen livemusiikkia.
Kolme muskettisoturia, Athos (Jukka Saarela), Porthos (Jari Lehto) ja Aramis (Jarmo Ranto) ovat varsinaisia velikultia, jotka suhtautuvat nuoreen D’Artagnaniin isällisesti naljaillen. Kukkoileva tulokas laitetaan nopeasti ruotuun, mutta loppujen lopuksi kaikki taistelevat yhden ja yksi kaikkien puolesta. Miekkoja kalistellaan näyttävästi ja sopivissa määrin. Siksi sujuvaa säilän käyttö on, että harjoitustunteja ei selvästi ole säästelty. Myös puvustukseen on panostettu.
Tarina muotoutuu katsojalle pikku hiljaa. Kuningattarella (Rosa-Maria Melin) on sutinaa englantilaisen herttuan kanssa ja valtaa havitteleva kardinaali saa siitä vihiä. Juonitteleva Milady saattaa kardinaalin käskystä kuningattaren pulaan, josta muskettisotureiden on hänet pelastettava.
Tarinan taustalla kummittelee kammottava vihollinen, Englanti. Kardinaalia pelottaa ihan aiheesta, että ranskalainen kulttuuri hautautuu ylikeitettyjen vihannesten alle. Kesäteatterinäytelmään sovitettu huumori keventää näytelmää ja hymy oli huulilla sekä nauru karehti useampaan otteeseen. Pöksyt lipputangossa huvittivat suunnattomasti varsinkin nuorinta katsojakuntaa.
Päähenkilöt ovat hyviä, mutta kuten usein käy, sivuosien esittäjät pääsevät revittelemään enemmän. Tuloksena on hulvattomia hahmoja. Sanna Lehtosen herttua Buckinghamissa olisi ainesta vaikka Putous-hahmoksi. Kuningas Louis XIII (Sari Lahovuori) on myös varsin herkullinen tapaus.
Jari Lehdon ohjaama näytelmä on suunnattu koko perheelle. Aivan pienimmät eivät ehkä kuitenkaan saa tarinasta kiinni ja taistelukohtauksetkin saattavat olla turhan jännittäviä. Alexandre Dumas’in tarina ystävyydestä on joka tapauksessa iätön. Hakkarissa pahikset ovat pahoja, hyvikset hyviä ja tottahan meille onnellinen loppukin suodaan.
