Tapio Eronen kirjoititte LVS 29.7.2015 aiheesta insinöörin ajatusmalli. Tunnen aika monta insinööriä, mutta esittämännelaisia en muista taikka niitä on niin vähän, ettei ne ole jäänyt mieleen.
Mielestänne tuotannon tehokkuus on pahasta, mutta millä muulla keinolla rahoitetaan kaikki kiva? Siihen en kaupallisesti koulutettuna, että vuosikymmeniä alalla olleena tiedä muuta ratkaisua, kun tehokas ja kannattava yritystoiminta – oli se sitten jokakohdassa kivaa taikka ei. Sitten johtamiskoulutuksesta – ette ilmeisesti tunne esimerkiksi Markkinointi-Instituutin koulutusohjelmia.
Itse olen käynyt kauppateknikon- ja MKT tutkinnot, joilla kummaallakin oli hyvä päällikkö ja johtajakulutus. Päätöksenteko-mallia arvostelitte liian suoraviivaiseksi, mutta useissa tapauksissa nopea ohittaa hitaat. Otetaanpa esimerkiksi automyyjä, joka on halukas pitkään neuvotteluun, saa kyllä jahkailla, mutta kauppoja tulee vähän. Sen sijaan nopeisiin ratkaisuhin pystyvä tekee kaupat.
Sama tilanne on henkilöjohtamisessa, jos asioita vatvotaan saamatta valmista, niin kehitys jää saavuttamatta – tiedän kokemuksesta, kun olen ollut esimiestehtävissä ja silti en terkoita armeijan sulkeisjärjestyksen mallista käskemistä, vaan sitä, että esimiehen on tehtävä päätökset ja osattava esittää ne rakentavasti.
Kirjoituksenne alussa piditte onnellisena tapauksena sitä, että Kreikka tuli uudestaan puheenaiheeksi. Siinä viittaatte suhtautumisella muihin ihmisiin – varmaankin Kreikkalaisten hankalaan tilanteeseen. Siellä olisi vuosikymmeniä tarvittu insinööriajattelua, joka on suoraviivaista sikäli, että kone ei voi tuottaa enemmän, kun sinne syötetään tuotannon tekijöitä, siis yhteiskutatasolla – mittään hyvää ei tule enemmän, kun on oikeesti varaa maksaa. Sitten mielikuvat – kyllä tietysti positiivinen asenne vaikutta, mutta silti ei parane sortua haihatteluun.
Seppo Jutila MKT
Nurmijärvi
