Ahtialanjärven kiertävä reitti on suosittu pyöräilijöiden keskuudessa. Ensi kertaa niihin maisemiin sattuva huokaisee monta kertaa ihastuksesta kauniin luonnon edessä. Kun tutustuu alueen kivikaudelta alkavaan historiaan, saa kierroksesta vielä monin verroin enemmän irti.
Mainio tapa päästä ”katselemaan paikkoja vähän vanhemmilla silmillä”, on osallistua Lempäälän-Vesilahden Matkailuoppaiden vetämälle muinaispyöräilylle järven ympäri. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 2012 alkaen pari kertaa kesässä.
Kirsti Isotalo toimii oppaana, kun joukko tiedonjanoisia pyöräilijöitä jälleen kerran polkaisee nuuhkimaan lähihistorian tuoksuja tutuille kulmille, joista moni päivittäin hurauttaa autolla ohi uhraamatta ajatustakaan menneille ajoille. Polkupyörä onkin kuin luotu reitin mutkaisille sorateille ja Ahtialan ryhmäkylän kujille.
Kalmistoja ja murhasuunnitelmia
Manttaalitalolta käynnistynyt kierros poikkeaa ensiksi 1903 valmistuneelle Lempäälän Nuorisoseurantalolle, jossa kummastellaan aitan rappuna toimivaa entistä kuppikiveä. Naapurissa sijaitseva Mottisen talo Mottisennimellä saattaa olla keskustan vanhin asuttu talo. Talon isäntä esittelee retkeläisille remontin yhteydessä löytynyttä esineistöä paikalla, jossa vuoden 1918 sisällissodassa kulki rintamalinja.
Tiesitkö, että pursiseuran rannan ohi soljuivat aikoinaan tukkiniput Nokialle? Entä olisitko arvannut, että Lempäälässä suunniteltiin iskua laillista esivaltaa vastaan? Kyllä vain. Pienestä oli kiinni, ettei sortokausien kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaajan nimi olisi Johan Nylander, maatalousharjoittelija Laikan kartanosta. Rauhanomaisemmasta teollisuushistoriasta puolestaan muistuttaa mainitun kartanon navetta, jonka seinien tiilet valmistettiin kartanonherra Souranderin omassa tiilitehtaassa 1800-luvun loppupuolella.
Maisema nykyisen keskustan alueella on muuttunut paljon. Esimerkiksi vedenpinta oli ennen Herralankosken perkausta 1860-luvulla nelisen metriä nykyistä korkeammalla. Kirkolta alkanut korkea harju on myös kaivettu melkein kokonaan pois, jäljellä on vielä Ämmänristinmäki synkkine historioineen. Isotalo kertoo, että koko harjualue on ikivanhaa kalmistoaluetta, johon myös sisällissodan hävinneen osapuolen kuolleita on haudattu. Arviot punaisten vainajien määrästä vaihtelevat 200 ja 600 välillä.
Lempäälässä liikkujan tarvitsee nykyään harvoin pelätä kohtaamista metsän petojen kanssa. Toisin oli vielä 1700-luvulla. Lastusten kylässä lähellä lintutornille lähtevää polkua sijaisi tuolloin lähdekaivo, jossa karhu tappoi ihmisiä.
Harvinainen ryhmäkylä
Sarkajaon aikaan talot olivat tiiviinä ryhminä ja pellot ympärillä. Isojako yhdisti talojen sarat ja siirsi talot pois ryhmistä omien peltojen keskelle. Jostain syystä näin ei kuitenkaan käynyt Ahtialassa, jossa tiivis asuminen säilyi. Vanhaa Teeren kantatilaa asuttavilla Mirkku ja Eero Mustosella on asiasta teoria.
– Talot ja suvut taisivat olla niin riidoissa keskenään, että maasta kävi kova kilpa, arvelee Eero Mustonen, joka on pitkään harrastanut oman kylän historiaa.
Kahvihetken lomassa hän kertoo retkeläisille Ahtialan kylän keskustan sijainneen ennen suunnilleen kilometrin verran nykyistä lännempänä. 1700-luvulla palanut asutus ei suinkaan ollut alueen vanhinta, vaan vesien välisellä kannaksella on asuttu jo kivikaudelta lähtien. Mustonen tuntee metsien seita- ja kuppikivet, ja on maata raivatessa itsekin löytänyt rautakautista esineistöä.
Maaseudun ja -talouden muutos on yltänyt Ahtialan rauhaankin. Mustonen kertoo, että 1950-luvulla kylässä oli 25 navettaa, toistasataa lehmää ja maataloudesta sai elantonsa jopa 50 ihmistä. Nykyään ei lehmiä ole ainuttakaan ja maasta elantonsa saa ehkä viisi asukasta. Peltomäärä on kokolailla entisellään.
Kotimuseo kertoo arjesta
Muinaispyöräilyn kierros päättyy Pietilän taloon, jossa isäntä Mikko Tapani Kauppinen toteaa oitis, että nyt ei muuten olla Ahtialassa vaan Hävältilässä. Kylänrajan tarkka paikka on Kauppilan mukaan arvoitus maanmittareillekin. Vauhtiin päästyään Pietilän isäntä maistattaa retkeläisillä puutarhansa tuotteita, kertoo talon historiaa ja ohjaa väen perunakellarin ja viljamakasiinin kautta omaan kotimuseoonsa. Sinne Kauppinen on vuosien varrella kerännyt monenlaista esineistöä, joka kertoo elämästä Pietilässä suunnilleen sadan vuoden ajalta. Kokoelma karttuu jatkuvasti, uutta vanhaa löytyy yhä kotilan vinttikomeroista.
Kolmituntisen reissun jälkeen retkeläisten kasvoilla ei ole väsymyksestä tietoakaan ja hymy on herkässä. Ainakin jotain uutta on taas oppinut syntyperäinenkin lempääläinen. Neljäkymmentä vuotta Lempäälässä asunut Esa Saarijärvi nappasi kierrokselle mukaan sukulaismiehensä Olli Korhosen. Molemmat miehet ovat historiasta kiinnostuneita ja harrastavat pyöräilyä. Idea matkalle tuli Lempäälän-Vesilahden Sanomien ilmoituksesta. Vaikka Ahtiala on miehille tuttuakin tutumpaa lenkkimaastoa, toteavat molemmat, että muinaispyöräilyllä tutuistakin maastoista sai uutta irti.
