Rakkaan lapsen uudet nimet

Sukellus valtakunnallisen ja paikallisen kuntourheilun historiaan viimeisen puolen vuosisadan ajalla on kiehtova retki. Muutos on ollut 1960-luvusta nykypäiviin raju, kuten se on ollut toki kaikilla elämänalueilla.
Kun 60 – 70-lukulaiset kuntoilivat, mitä fyysisesti raskailta maatalous- ja tehdastöiltään jaksoivat, menivät he talvisin hiihtolenkille, kesäisin järviin uimaan, pelailemaan ulkokentille lentopalloa tai ehkä kävelemään. V-ketju Viren, Väätäinen, Vasala ja Vainio sytytti 1970-luvulla ennen kokemattoman hölkkäbuumin. Tavallisetkin ihmiset intoutuivat juoksentelemaan Kesoililta ostetuissa kahisevissa tuulipuvuissaan ja Karhun oranssisissa lenkkareissaan. Hölkkätapahtumia syntyi joka kuntaan ja useimpiin kyliinkin.
Kuntourheilu eli nimityksenä ensimmäisiä haparoivia askeleitaan. Urheiluseuroihin kuntoiluun keskittyviä jaostoja perustettiin katto-organisaatioiden kannustamana 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Yksi niistä synnytettiin Lempäälän Kisan siipien alle, marraskuussa 1965.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin aikojen muututtua kuntoilun tärkeyden, tai pikemminkin sanottuna elintärkeyden, myöntävät kaikki. Harvassa työssä tulee fyysisen liikkumisen vaatimus enää täytettyä. Elämää helpottaneet asiat, kuten autot, tietokoneet, kännykät ja muut tekniikan vimpaimet, ovat liki hävittäneet päivittäisen hyötyliikkumisen, kuten esimerkiksi työmatkakävelyt/pyöräilyt.
Mutta ”Pete Peruskuntoilija” mallia 2015 liikkuu parhaimmillaan monipuolisesti. Hän harrastaa spinningiä, crossingia, pilatesta, pumppia, fitballia, crossfittiä, flow joogaa ja vaikka mitä.
Tuulipuvun asemesta kuntoiluvaatteet ovat melkeinpä jokaiselle lajille erikseen suunniteltuja. Erilaisin mittarein saa tietää liikkumisessa kulutetut kalorit, hiihtäen tai juosten edetyt kilometrit, sykkeet sekä tietokoneen avulla suunnitellun treenin rasittavuuden ja ne kaikki voi jakaa näppärästi toisille sosiaalisen median kautta.
Hiihdossa nanotekniikka on poistanut voitelemisen vaikeuden. Polkupyöräilyssä on jokaiselle maastotyypille omanlaisensa menopeli virtaviivaisista asfalttia nielevistä cyclocross-pyöristä kivisille metsäpoluille sopiviin fatbike-fillareihin saakka.
Vaikka nimitykset ja lajit ovat muuttuneet, varusteet suorastaan mullistuneet, ei kuntoilun pohjaidea sen sijaan ole muuttunut miksikään. Ihminen lähtee hölkälle tai spinningiin tismalleen saman syyn takia nyt kuten teki 1970-luvullakin: saadakseen liikunnan tuottamaa mielihyvää, hikeä ja sitä myöten paremman yleiskunnon. Rakkaalla kuntoilu-lapsella on nykyään vain paljon uusia nimiä.
Viisas ex-presidenttimme Urho Kekkonen asian laittamattomasti ilmaisi: Jokainen syy olla harrastamatta kuntourheilua, on tekosyy.