Närhi, yleinen varislintumme, on upeanvärinen, tosin kuin mustanpuhuvat korppi ja naakka. Varislintujen tapaan närhi on pesärosvo, mutta mainettaan silti parempi.
Närhellä oli vanhan kansa suussa vähemmän mairitteleva nimi ”paskonärhi”, Virossa ”pasknäär”, mikä johtui linnun tavasta tonkia talojen takapihojen tunkioita, kaikkiruokainen kun on.
Tunkiot ovat vähentyneet järjestetyn jätehuollon seurauksena. Tunkioiden sijaan närhi on talvisin yleinen ruokintapaikkojen vieras, joka paikkaa huolellisesti ensin tarkasteltuaan lennähtää paikalle ja hotkii kovalla kiireellä mieliruokansa pähkinät kupuunsa. Siemenet nirsoillaan sivuun ja läskikimpaleetkin jäävät syömättä, jos tarjolla on pähkinää. Taitavasti se kiskoo narun päässä roikkuvat talipallotkin nokittavakseen. Muut linnut saavat väistyä ja odottaa vuoroaan. Muiden varislintujen tapaan närhi ei kuitenkaan ole siirtynyt pesimään taajamiin.
Viime tammikuun pihabongauksessa närhiä tavattiin maassa 11 713 yksilöä , joista 349 lintua Pirkanmaalla.
Lempäälän-Vesilahden alueilla närhi on yleinen paikkalintu, joka viettää kesät hiljaiseloa. Risupesä on yleensä hyvässä piilossa tiheässä kuusikossa. Pesän sisustan närhi rakentaa erittäin kauniisti ohuilla jouhilla. Joskus närhi pesii ladoissa ja kerran närhi yllätti rakentamalla risupesänsä lehtopöllön pönttöömme.
Lempäälän Säijässä Tapio Peltonen opiskeli närhen tavat ja löytää helposti sekä närhen että punatulkkujen pesiä samankaltaisilla biotoopeilla tiheissä kuusikoissa.
Kesäisin ei närheä juuri näe, sen sijaan sen rumaääninen varoittelurääkäisy ”krrrräääsh” paljastaa kuusikoiden kähmyilijän varpushaukan lentäessä liian lähelle, tai nähdessään väijyvän kotikissan. Rääkäisy saa aina muutkin linnut valpastumaan.
Kana- ja varpushaukka ovat närhen pahimmat viholliset pesimäaikaan metsissä, sillä lähes jokaiselta kanahaukan kynimämättäältä löytyy närhen helposti tunnistettavia sinisiä siiventaipeen sulkia. Kari Laamanen kohtasi närhipoikueen heinäkuussa Lempäälän Rajajärven maastossa.
Närhi on erittäin taitava matkimaan muita lintuja ja joka kesä närhi erehdyttää minut kiikaroimaan taivaalta hiirihaukkaa matkimalla sen ääntä täysin erehdyttävästi.
Peipon ja rastaiden pesien rosvoilu on närhen mielipuuhaa ja metsissä kuuluva peipon hätäinen varoittelu ”tvink-tvink” paljastaa närhen tai oravan oleva rosvoretkellä.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt närhen merkitys monimuotoisuuden edistäjänä. Kukapa muu kuin närhi levittäisi tammia ja pähkinäpensaita laajoille alueilla, kilometrien päähän emopuustaan. Syys-lokakuussa tammenterhojen kypsyttyä alkaa närhien tauoton lentoliikenne.
Väsymättä lintu kuljettaa terhoja ja pähkinäpensaiden pähkinöitä talvivarastoiksi sammalmetsiin ja osan kätköistään unohtaa. Terhojen pähkinät alkavat itää heti syksyllä. Närhen lisäksi terhoja levittävät pähkinähakki, orava ja metsähiiri.
– Tammi on luonnon tärkeä tukipilari ja useiden eliöyhteisöjen avainlaji. Suomessa tammi tarjoaa elinympäristön ja ravintoa noin 50 uhanalaiselle eliölajille, selvittää Hanna Kettunen kasvibiologian tutkimuksessaan.
Tammi kasvaa luonnonvaraisena lähinnä etelärannikolla, mutta istutettuna puistoissa ja koristepuuna selviää Torniossa asti. Närhen levinneisyys puolestaan ulottuu Etelä-Lappiin. Pohjoisempana närhen aikan ottaa kuukkeli.
Tänä syksynä sadat närhet närhi ovat lähteneet vaellukselle, kuten myös kuusitiaiset ja tikkalinnut.
Teksti: Hannu Järvinen
