Kuokkalan museoraitilla näkyi sunnuntaina monenmoisia kummajaisia. Kekripukkeja, kekrittäriä ja mörköjä vilahteli siellä sun täällä.
Kyse oli Lempäälän kunnan kulttuuripalveluiden ja Lempäälä-seuran järjestämästä koko perheen kekritapahtumasta. Tampereen seudun ammattiopiston Tredun matkailualan opiskelijat vastasivat käytännön järjestelyistä.
Sää äityi sateiseksi, mikä varmasti vähensi kävijämäärää, mutta paikalla olleet nauttivat juhlasta.
Maagisessa pajassa sai esimerkiksi askarrella naamioita. Eemil ja Iida Törmälä ovat ahkeria askartelijoita ja saivat aikaan näyttävät naamiot. Heidän isänsä myhäili vieressä.
– Tällaiset tapahtumat ovat kivoja, kun lapset saavat tehdä ja touhuta, Timo Törmälä jutusteli.
Puskeman Kustaan töllissä kuultiin kummitustarinoita. Pienimmätkin uskalsivat kuunnella niitä, vaikka kertojamörkö varoitteli, että jotkin tarinat voivat olla hurjia.
– Kummitustarinat olivat kivoja eivätkä yhtään pelottavia, kertoi pieni Milja Ristonen.
Perheessä luetaan paljon satuja.
Pihapiiriin oli piiloteltu haamuja, joiden määrän oikein laskemalla sai namun kekripukilta. Tämä oli melkoinen ilmestys näyttävine sarvineen.
Makasiinirakennuksessa sai lämmintä mehua ja pipareja. Sokkona olisi saanut maistella toukkia ja matoja, mutta kovin moni ei uskaltautunut näin hurjaan temppuun. Arkailu oli turhaa, sillä toukat osoittautuivat pätkiksi keitettyä spagettia.
Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret ovat vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Entisaikaan kekrinä juhlittiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Vanhan ajanlaskun mukaan vuosi vaihtui loka–marraskuun vaihteessa.
Kekri houkutteli koloistaan naamioituneita kummajaisia, jotka kiersivät talosta taloon vaatien kestitystä.
