Lumihiutaleet putoavat utuisen siniharmaalta taivaalta. Harmaan alta kajastaa aavistus vihreää. Revontuletko siellä välkehtivät vai puunrunkoa vasten lepäävä naava? Mielikuvat saavat vahvistusta teoksen nimestä: Tunturissa tuulee. Pirjo Talvio-Pasasen töissä maalauksellisuus ja rytmi menevät esittävyyden edelle, mutta tunnistettavuus on kuitenkin tallella.
Lempäälän Vanhalla asemalla on 15. marraskuuta asti esillä tamperelaisen Pirjo Talvio-Pasasen tekstiiliväreillä twill-puuvillakankaalle maalaamia kankaita ja liinoja. Näyttelyyn valikoituneet 11 työtä ovat suurikokoisia; 150 senttiä leveillä töillä on pituutta kolmisen metriä.
– Maalaan suoraan kankaalle. Liinojen koristelussa käytetään usein sapluunoita tai leimasimia, mutta minä olen valinnut maalaamisen.
– Työni ovat tekstiiliteoksia, mutta samalla pöytäliinoja, joten värivalinnassa olen ottanut huomioon, että liinat toimivat astioiden kanssa, hän kertoo.
– Liinat toimivat myös tilassa, eivät vain pöydässä. Yhden liinan olenkin myynyt työhuoneen seinälle.
Talvio-Pasanen maalaa pääasiassa pensselillä tai telalla, mutta kokeellisempiakin välineitä löytyy; yhden työn pintaa kirjovat selvät haarukan jäljet.
Innoituksensa hän saa luonnosta, mutta myös musiikilla on vahva asema Pirjo Talvio-Pasasen töissä. Maalatessa taustalla soi aina musiikki, joka määräytyy tunnelman mukaan. Toisinaan se on Rammsteinia, toisinaan Sadea. Viime aikoina levylautasella on pyörinyt Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta -levy.
– Anssi Tikanmäen innoittamana on syntynyt Tämä maa -niminen työ, jonka voi laittaa vaikka itsenäisyyspäivänä pöytään. Ystäväni 4M-orkesteri esiintyi sunnuntaisissa avajaisissa ja esitti Tikanmäen sävellyksiä.
Kankaanmaalauksen Talvio-Pasanen aloitti vuonna 2013 osallistuttuaan työväenopiston käsityötaiteen jatkokurssille ja Näpsä-käsityökouluun, sitä ennen hän oli lähinnä huovuttanut seinätekstiilejä. Näyttely on Talvio-Pasasen ensimmäinen yksityisnäyttely.
Työuransa Pirjo Talvio-Pasanen on tehnyt viestintäalalla. Ennen viestintätoimiston pyörittäjäksi ryhtymistä hän teki töitä teatterin ja television parissa, omien sanojensa mukaan luovien sisältöjen liepeillä.
– Muistan vielä, kun maalasin ensimmäisen liinan. Väri levisi ja olin ihmeissäni, että mitä tämä on. Iso hyppy ensimmäisiin töihin verrattuna on tapahtunut, ja olen sittemmin käynyt läpi eri tekniikoita ja värejä.
– Kun ystäväni Eija Apunen kysyi, voisiko liinoja syntyä näyttelyksi asti, mietin, että miksei siihen voisi tarttua. Se kolkutteli haaveita, että saisi purettua jonkin tunteen ulos teokseen.
