Suurikokoisimman hanhemme, kanadanhanhen levittäytyminen maahamme on lähes joutsenen kaltainen menestystarina.
Alunperin kanadalainen hanhi levisi maahamme Ruotsin kautta. 1970-luvulla kanta alkoi vakiintua istutusten myötä ja nykyään kanadanhanhi on yleinen näky Lempäälän-Vesilahden vesialueilla.
Kanadanhanhen pesimäkannaksi arvioidaan 8 000 paria. Lempäälän Ahtialanjärvellä kanadanhanhella oli kesällä kaksi poikuetta. Lajin ensi pesintä järvellä havaittiin vuonna 2005.
Kanadanhanhi on pesinyt myös Lempäälän Kirkkojärvellä ja Säijänselällä.
Kanadanhanhi on karaistunut vesilintu, joka saapuu muuttomatkalta Etelä-Ruotsin ja Itämeren talvehtimisalueiltaan varhain maaliskuussa ja viivyttelee loppusyksyllä vesien jäätymiseen asti. Leutoina talvina joitain yksilöitä jää talvehtimaan sisämaan sulapaikkoihin.
Hanhella on elinikäinen parisuhde ja lintu on erittäin pesäpaikkauskollinen, jolloin se palaa vuosi vuoden jälkeen pesimään samalle alueelle. Poikueet kuoriutuvat toukokuussa. Kesällä kanadanhanhet muodostavat suurparvia monen poikueen ja mukana olleiden pesimättömien yksilöiden lyöttäytyessä yhteen.
Kanadanhanhi suosii kasvissyöjänä reheviä, matalia rantoja ja pesii mielellään saarissa. Joutsenten tapaan ja joutsenten kanssakin kanadanhanhia näkee usein laiduntamassa pelloilla.
Pesällään ”kanukki” on erittäin aggressiivinen, sähisee ja saattaa nokkia kiukkuisesti, jos osuu liian lähelle poikasia. Aggressiivisuudesta hyötyvät kuitenkin monet linnut, jotka hakeutuvat ison linnun lähelle pesimään. Iso kanadalainen karkottaa pesimärauhaa uhkaavat pesärosvot, jopa ketunkin on väistyttävä. Joutsenten kanssa tosin tulee isoja kahakoita ja reviiriotteluita.
Muuttoaikoina kanadanhanhet kerääntyvät joutsenten tapaan komeiksi parviksi. Tatu Itkonen seurasi 19. lokakuuta Mäyhäjärvellä komeaa hanhiparvea: 135 kanadanhanhea ja 66 valkoposkihanhea.
Isokokoinen kanadanhanhi on tavoiteltu riistalaji, jonka metsästysaika on koko maassa 20.8.–31.12. Muun osan vuodesta laji on rauhoitettu. Vieraslajina tämä maahanmuuttaja on sopeutunut varsin hyvin aiheuttamatta ongelmia alkuperäislajeille, toisin kuin vieraslajit minkki ja supikoira. Ellei mukaan lasketa kanukin meluisuutta ja tapaa sotkea uimarantoja, mökkilaitureita ja rantaniittyjä isoilla jätöksillään.
Teksti: Hannu Järvinen
