Aki Mikkonen tykkää eläinten hoidosta, ja lampaatkin huomiosta. Kuva: Katariina Rannaste
– Tule syömään, tule. Sinun pitäisi syödä, ettei tule paha olo, Katja Karppinen maanittelee kanoja.
Kanojen ja pupujen hoito kuuluu Karppisen työhön Tikanmäen tilalla. Aikuisten kehitysvammaisten ryhmäkodissa jokaisella asiakkaalla on oma vastuualueensa.
– Katson, että kaikki on kunnossa, ja että eläimillä on hyvä mieli. Nämä ovat minun murujani, hän toteaa.
– Olen huomannut, että kun eläimille puhuu rauhallisesti, ne oppivat luottamaan sinuun. Jos menet kovaäänisesti viuhtomaan niiden luokse, pelkäävät eläimet enemmän.
– Katja on hyvä havainnoimaan eläinten reaktioita, tilan emäntä Hanna Sannamo toteaa.
Tikanmäen tila on Lempäälän Lastustenkulmalla sijaitseva luomutila, jossa tuotetaan lampaan lihaa sekä villaa. Tilan yhteyteen on kesäkuun lopulla perustettu ryhmäkoti aikuisille kehitysvammaisille.
– Kanoja on hauskaa hoitaa, kun ne kotkottavat ja pällistelevät, Katja Karppinen kertoo. Tämä kana ei maanitteluista huolimatta suostu tulemaan pihalle. Tikanmäen tilalla on jätti-kochin ja leghorn -kanoja. Kuva: Katariina Rannaste
Ryhmäkodin asukkaat ovat tilalla ohjatussa työtoiminnassa ja he osallistuvat kaikkiin maatilan tavallisiin askareisiin, Sannamo selvittää. Kesällä niihin kuului muun muassa laidunten kunnostusta, syksyllä ja talvella työ painottuu eläinten ruokintaan. Vuodenajat rytmittävät toimintaa.
– Asiakkaat ovat halunneet oikeisiin töihin ja täällä niitä pääsee tekemään. Kaikille on räätälöity sopiva homma. Jos työnsä kokee mielekkääksi, on motivaatiokin parempi. Tutuksi tulevat myös työelämän pelisäännöt, isäntä Jukka Vitikka toteaa.
– Töitä tehdään ryhmänä. Jokainen osallistuu omalla työpanoksellaan, ja jokaisen panos on yhtä tärkeä, hän lisää.
Tilalla on kaksi palkattua ohjaajaa Hanna Sannamon ja Jukka Vitikan lisäksi.
Tällä hetkellä ryhmäkodilla asuu vakituisesti kolme asiakasta, ja tilaa on viidelle. Työtoimintaan osallistuu kuusi henkilöä. He tulevat päiväksi tilalle töihin esimerkiksi Pesäpuusta.
– Asiakkaat oppivat tilalla paljon erilaisia taitoja. He pääsevät myös rapsuttamaan eläimiä. Tilalla on kohteita, joille osoittaa hellyyttä, Sannamo sanoo.
Viime syksynä valmistuneessa lampolassa asustaa noin sata uuhta karitsoineen. Lampaiden lisäksi tilalla asustaa viisi vuohta, kymmenkunta kanaa ja kukko, kaksi koiraa ja kaksi kissaa sekä kolme pupua, joten paijattavaa riittää.
Tilan koirat, irlanninsusikoiran sukuiset Lissu ja Ressu ovat olleet omistajiensa mukaan huomiosta niin hyvillään, että ne ovat likipitäen muuttaneet ryhmäkotiin.
Green Care -hengessä
Tamperelaiset Hanna Sannamo ja Jukka Vitikka etsivät useamman vuoden ajan Tampereen lähiympäristöstä sopivaa tilaa, kunnes Lempäälästä vuonna 2001 tärppäsi.
– Halusimme maalle ja ehtonamme oli, että tilalla olisi oltava maata. Tämä oli ehkä paikka numero kymmenen.
– Tilan ennallistaminen oli rankkaa. Talon ympäristö oli päässyt pahasti puskittumaan. Kävimme aluksi tilan ulkopuolella töissä.
Idea ryhmäkodista syntyi kehitysvammahuollossa pitkään työskennelleelle Hanna Sannamolle jo varhain. Vuonna 2013 he tekivät liiketoimintasuunnitelman. Toiminta sopi heistä lammastilalle hyvin.
– Lampaiden kanssa työskentely ei ole pakkotahtista. Lammas on myös helposti lähestyttävä kokonsa ja luonteensa puolesta, kaksikko toteaa.
Toiminnan yhtenä lähtökohtana on niin kutsuttu Green Care -toiminta. Eläinten kanssa ja luonnossa työskentelyllä nähdään olevan terapeuttisia vaikutuksia.
Sannamo ja Vitikka vakuuttavat nähneensä asiakkaissa muutoksen. Toiminta eläinten kanssa on auttanut esimerkiksi sopeutumisvaikeuksiin positiivisesti.
– Asiakkaat, joilla on ollut kommunikaatiossa ongelmia, juttelevat, rapsuttelevat ja lauleskelevat täällä eläimille.
– Onhan tutkimuksinkin osoitettu, että eläinten rapsuttelu alentaa stressitilaa.
Väitteen eläinten hyvää tekevästä vaikutuksen allekirjoittaa Aki Mikkonen, joka on omien sanojensa mukaan tilalla rauhoittunut.
– Tein aiemmin kiinteistöhommia, mutta siinä menivät välillä päreet. Se ei ollut minun duunini, olin väärällä alalla. Vanhempani sanoivat täällä käydessään, että olen kuin muuttunut mies.
Moni on ihmetellyt valintaamme, Hanna Sannamo ja Jukka Vitikka kertovat. Nyt ratkaisu tuntuu oikealta. Kuva: Katariina Rannaste
Viimeisimmät kommentit