Ruokintapaikkojen ilopilleri, pähkinänakkeli palasi taas Vesilahteen. Auli Aaltonen havaitsi nakkelin Tähtientiellä 27. lokakuuta. Lieneekö sama yksilö, joka viime talvena viihtyi pitkään Riuttankulmalla Kirsi Rekolan ruokintapaikalla.
Pähkinänakkelin asiatica -alalaji vaeltaa maahamme kaukaa Siperiasta, kun taas europaea -alalajin nakkelit saapuvat Euroopasta. Alalajien erottaminen toisistaan vaatii hyvää määritystaitoa.
Sen sijaan lintu on helppo tunnistaa. Pähkinänakkeli on selkäpuolelta sinertävä pikkulintu, jonka huomiota herättävä musta naamari kulkee silmän kohdalta niskaan. Taitavasti tämä mestarikiipeilijä kapuaa puunrunkoa yhtä hyvin ylös kuin alaspäin. Linnuistamme vain puukiipijä pystyy samaan.
Nakkeli on äänekäs ja koko ajan liikkeessä. Siperia on opettanut tätäkin pientä, sillä se kantaa jatkuvana nauhana ruokintapaikoilta pähkinöitä ja siemeniä metsän puunkoloihin ja kaarnanrakoihin. Ja jos pähkinöitä ruokintapaikalla riittää, nakkeli saattaa jäädä paikalle koko talveksi, talvireviirilleen.
Nakkeli on ruokintapaikan valtias ajaen tiaiset sivummalle, mutta toisaalta varsin kesy ja voi käydä syömässä kädeltäkin pähkinöitä.
Lokakuu ei loskaa näyttänyt, vaan oli kuivin kuukausi miesmuistiin. Syksyn vaelluslajit piristivät harmautta.
Tikoilla oli ennätysmäinen vaellus. Pienin tiaisemme, kuusitiainenkin lähti massiiviselle vaellukselle tuhansien yksilöiden voimin. Vaellukset kantavat Baltiaan ja Skandinavian maihin, mutta vaeltajien on todettu matkanneen Ranskaankin asti 2 000 kilometrin päähän.
Kuusitiainen on tiaisistamme selvimmin ravintospesialistina riippuvainen kuusen siemensadosta. Kevään kylmyys ja emikukintojen heikko kukinta johti lähes käpyjen katovuoteen ja käynnisti kuusitiaisvaelluksen, johon myös käpytikat ja yllättäen palokärjetkin yhtyivät. Idästä saapui mukaan satamäärin valkoselkätikkoja. Ravinto ratkaisee. Oraville tuleva talvi on kova koettelemus, joten pörröhäntiä riittää ruokintapaikoilla.
Vesillä on loppusyksylläkin vielä vilkasta. Karaistuneilla vesilinnuilla ei ole kiirettä, vaan monet viivyttelevät vesien jäätymiseen asti. Lempäälän Mäyhäjärvellä Tatu Itkonen laski 28. lokakuuta 139 kanadanhanhea ja Kari Laamanen Säijässä 112 laulujoutsenta.
Vesilahden Heinälahdella Erkki O. Mäkelä seurasi 31. lokakuuta upeaa 450 isokoskelon parvea ja 4 uiveloa.
Syksyn ensimmäisen koskikaran Vesa Haapaniemi havaitsi Vesilahden Saastojärvellä 28.10. Samoilta alueilta epäonninen satelliittihaukka ”Päivi ” lähti muuttomatkalle kanahaukan tuhoaman pesinnän vuoksi jo 31. heinäkuuta. Ainakin syysmuutto eteläiseen Afrikkaan on toistaiseksi sujunut, sillä satelliitti paikansi Päivin matkaavan 26. lokakuuta Angolassa – ja matka jatkuu aina vaan!
Teksti: Hannu Järvinen
