Pulmunen, puhtauden vertauskuva ja todellinen kevään airut suoritti odotetun välilaskun Lempäälään pitkällä lentomatkallaan Lapin korkeimpien tunturien karuille paljakoille. Ahtialanjärven kuuluisalla Lokkisaarella, vieläpä Itkosenkarin siemenruokinnalla tankkasi voimia lopputaipaleelle 11. maaliskuuta kolme pulmusta ja 13. maaliskuuta 11 pulmusta, kuin kiitoksena lokkisaarelaisten uurastuksesta linnustomme hyväksi.
Pulmunen on maapallon pohjoisin varpuslintu, joka kiirunan lailla on sopeutunut suurtunturien tuimiin tuuliin ja lumimyräköihin. ”Kaukaisen Pohjolan oikeita lapsia, tuntureitten laulajia, lakeiden erämaiden uudisasukkaita”, kuten lintupakinassa vuodelta 1911 puhtauden lintuja kuvailtiin.
Siihen aikaan elanto oli Lapissakin niin niukkaa, että telkkien munituksen lisäksi pulmusia pyydettiin pälvipaikoista hevosen jouhista tehdyillä ansoilla. Keitokseen tarvittiin 50 pulmusta. Nykyään pulmunenkin saa nauttia lain suojasta, varsinkin kun laji on erittäin uhanalainen (endangered). EU:n pesimäkannasta pulmusia pesii Suomessa 26 prosenttia.
Anna-Liisa Ylisirniö kertoi pulmusen elämän ankaruudesta seuratessaan ikkunastaan, kun ”kevätmyrsky v. 2009 pyyhkäisi Jäämereltä yli Kilpisjärven tuoden puoli metriä lunta. Pulmunen ruokaili seinän viereen jääneillä siankärsämön kukinnoilla. Lintu kaivoi lumen alle peittyviä siemeniä niin, että välillä hangesta näkyi vain sen pyrstö. Tunnin parin jälkeen se katosi lumimyrskyyn.”
Tällaisesta linnusta ei voi olla pitämättä!
Leirikouluryhmäni sai unohtumattoman elämyksen, kun pulmuspari helisi heleää soidinlauluaan ”kililii” Pallastunturin Pyhäkeron laella, lajin eteläisimmällä pesäpaikalla. Ihmetystä herätti, kuinka pikkulinnut voivat asustaa ja pesiä onnistuneesti näin karuilla ja viimaisilla paikoilla. Yhtä lailla ihmetystä herätti pääsiäisenä Pallashotellin katolla lepäilevä pulmuspari, kun ympäristössä olivat vielä metriset hanget. Jostain ne kuitenkin jonkun heinän siemenen löytävät. Poikasensa pulmunen ruokkii pelkästään hyönteisillä – ja niitähän Lapin kesässä riittää!
Koskikaroja, talvivieraita Lapista sekä Pohjois-Ruotsista ja Norjasta, laskettiin helmikuussa Pirkanmaalla, jolloin maakunnasta löydettiin kaikkiaan 123 koskikaraa, niistä 4 yksilöä sukelteli Lempäälässä Herralankosken pyörteissä.
Pöllöjä on kuultu Vesilahdessa hyvin. Yökyöpeleistä viirupöllön soidinhuhuilun ensi tahdit kuuli Vesa Haapaniemi varhain, jo 8. tammikuuta Saastonkulmalla. Jani Vastamäki kuunteli viirupöllön kumeaa bassomaista huhuilua 1. maaliskuuta Koivistonalhossa sekä lehtopöllöjen väräjävää soidinhuutoa ”huuuu – huh- u-u-u- u-u” Kuuliantiellä 28. helmikuuta ja Keihosessa 1. maaliskuuta.
Erkki O. Mäkelä havainnoi Saarikunnassa 20. helmikuuta kevään ensimmäisen sarvipöllön huuhkajaa muistuttavaa puhaltelua ”huuu”, joka toistuu kolmen sekunnin välein yleensä pellonreunasaarekkeesta, jossa se pesii vanhoihin variksen, harakan tai oravan risupesiin.
Sarvipöllö on varsinainen myyräspesialisti, jonka huhuilu kertoo myyrätilanteen luotettavasti. Myyräkadon aikana sarvipöllöä ei näy eikä kuulu.
