Myyriä riittää
Yöpetolinnuillamme pöllöillä on juhlavat oltavat, sillä pellot on täynnä peltomyyriä, metsät metsämyyriä. Niinpä pikkujyrsijöiden runsaus näkyy pöllöjen pesinnöissä. Viime vuosi oli pöllöjen pesinnän välivuosi heikon myyrätilanteen vuoksi, jolloin suurin osa pöllöistämme jätti kokonaan pesimättä tai poikueet olivat pieniä.
Kevään pöllönpönttöjen ensi tarkastukset ovat saaneet petolinturengastajien suut hymyyn. Pesintöjä on nyt runsaasti, pesinnät ovat aikaisessa ja mikä tärkeintä, poikueet ovat suuria. Ravinto ratkaisee.
Lempääläläinen petolinturengastaja Keijo Ruuskanen aloitti pesäpönttötarkastuksensa maaliskuussa ja aloitettuja pesintöjä löytyi runsaasti. Lehtopöllöllä ja viirupöllöllä menee todella hyvin.
Omissa lehtopöllön pöntöissäni on munamäärä ollut keskimäärin huikea viisi, yhdessä jopa ennätykselliset kuusi munaa. Ensimmäiset poikaset kuoriutuivat jo 10.4., jolloin muninta on aloitettu maaliskuun puolivälissä.
Suuri munamäärä kertoo vakuuttavasti erinomaisesta myyrätilanteesta, mikä toisaalta aiheuttaa metsänomistajille merkittäviä taimistotuhoja. Syystä moni metsänomistaja onkin toivonut taimikkonsa reunalle sijoitettavan pöllön pönttöjä.
Keijo Ruuskanen kuvasi jo 31.3 pöntössä hautovan viirupöllöemon, ”mamman”, kuten rengastajat ystäväänsä kutsuvat. Poikasaikaan leikki on kuitenkin kaukana viirupöllön pesillä, sillä viirupöllö puolustaa poikasiaan hurjalla tavalla. Turhaan lintua ei ole kutsuttu pöllöjen Muhammad Aliksi, joka iskuillaan saa lähes aina vertavuotavan lopputuloksen.
Keijo Ruuskasella on Lempäälässä osana Luomuksen petolintuseurantaa ns. petoruutu, 10 x 10 kilometrin alue, jolta joka vuosi pyritään tarkkaan etsimään kaikki petolintujen pesät ja reviirit – ja ruutu on tuloksiltaan maan parhaita. Tuskin yhdestäkään maan sadoista petolinturuuduista on löydetty yhtä monta varpushaukan pesää kuin tältä Lempäälän ruudulta.
Teksti: Hannu Järvinen
