Jos nuoren on vaikea puhua, avuksi tulevat Leira ja Lögg. Riikka Lamminen tekee psykologin työtä apulaisenaan hevonen.
Tarhassa ensimmäisenä vastassa on 18-vuotias Leira, jonka hallavan harjan alla tuikkivat tummat silmät. Tumma ikätoveri Lögg seuraa tilannetta ensin sivusta, mutta tulee sitten Leiran rinnalla tekemään tuttavuutta. Kolmikon nuorin, 8-vuotias Prufa, tulee liki, mutta kainaloon sitä ei aja niinkään hellyys kuin halu päästä makustelemaan takinhihaa.
Lempäälän Kuljussa sijaitsevalla Rautian tallilla käyskentelevät kolme islanninhevosta ovat paitsi harrastehevosia myös työkavereita. Riikka Lamminen käyttää hevosia apuna psykologin työssään.
Asiakkaat ovat pääsääntöisesti nuoria, joilla haasteena ovat erilaiset mielialaongelmat – masennus, ahdistus, paniikkihäiriöt ja jännittäminen. Nuorilla on monesti myös hankaluuksia sosiaalisten suhteiden luomisessa ja mukana on usein koulukiusattuja tai yksinäisiä nuoria.
Jutun juju on siinä, että hevosten parissa keskustelu alkaa luontevasti.
– Hevosten hoitamisen kautta tulee vuorovaikutusta, Riikka Lamminen vahvistaa.
Tapaamisissa nuoren kanssa valmistellaan hevonen ratsastusta varten ja jutellaan. Ratsukot suuntaavat tallin tiluksilla olevalle kilometrin mittaiselle metsäradalle tai nuori voi halutessaan vain taluttaa tai harjata hevosta. Ratsastuspakkoa ei ole.
– Hevosten kanssa voidaan harjoitella tilanteita, joita asiakas arkipäivässä kohtaa. Esimerkiksi tytöt, jotka eivät uskalla sanoa omaa mielipidettään, voivat harjoitella hevosen pysäyttämistä. Sitten mietimme, miten sama jämäkkyys toimisi arkielämässä.
Hevosten läsnäolo rauhoittaa. Myös ulkona olemisella on nukkumiseen ja ruokahaluun myönteinen vaikutus. Osalle nuorista elämä on pääasiassa sisällä olemista, Lamminen huomauttaa.
– Eräs nuori sanoi, että täällä voi puhua ja hengittää.
– Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että puhumme hevosten ruokinnasta ja ruokavaliosta. Se on vaikuttanut nuorten ajatteluun myös omasta itsestä huolehtimiseen liittyvissä asioissa. Tavaroita ei tallilla myöskään saa jättää levälleen. Järjestelmällisyyttä on kuulemma kulkenut hieman kotiinkin.
Virallinen termi Riikka Lammisen tekemälle työlle on sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Sanakummajaiselta vaikuttava juttu on pohjimmiltaan yksinkertainen; se on syrjäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävää toimintaa, jonka lähtökohtana on ihmisen ja hevosen vuorovaikutus sekä talliyhteisö, jossa toiminta tapahtuu. Psykologiaa hevosavusteisesti.
Toimintaan Lammisella on pätevyys. Ypäjän hevosopisto ja Turun yliopisto järjestävät alan koulutusta. TAKK:ssa opintopsykologina ja opinto-ohjaajana päätoimisesti työskentelevä Lamminen on tehnyt töitä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan parissa nelisen vuotta.
– Sosiaalipedagoginen hevostoiminta saatetaan sekoittaa ratsastusterapiaan, mikä on kehitetty vastaamaan enemmän fyysisiä rajoitteita. Tässä painottuu psyykkinen hyvinvointi. Tärkeitä periaatteita ovat yhteisössä toimiminen, toiminnallisuus ja elämyksellisyys.
– Täällä laitetaan kännykät pois ja keskitytään vain eläimiin ja niiden hoitoon.
Lamminen tekee yhteistyötä nuorisopsykiatrian poliklinikan, sosiaalitoimen sekä etsivän nuorisotyön kanssa. Nuoria ohjautuu mukaan toimintaan myös koulujen ja perheneuvoloiden kautta tai perheet ottavat itse yhteyttä. Toiminta ei ole ainakaan vielä toistaiseksi Kela-korvattavaa.
– Lähettäviltä tahoilta on tullut palautetta, että hevosavusteinen psykologitoiminta on ollut tärkeä osa nuoren kuntoutumisprosessissa. Samanlaista palautetta antavat myös nuoret itse sekä heidän vanhempansa.
