Päivin kotimatka alkoi Etelä-Afrikasta 20.4.
Vaikka puolet maamme sorsalinnuista ja lähes puolet kahlaajista on arvioitu uhanalaisiksi viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa, ei Lempäälän ja Vesilahden alueilla tilanne näytä niin huolestuttavalta. Maineikkaat lintujärvet Lempäälän Ahtialanjärvi ja Vesilahden Vähäjärvi kuhisevat vesilintuja ja kahlaajia.
Viimeisin näyttö saatiin Ahtialanjärveltä 5. toukokuuta, kun Tatu Itkonen ja Rainer Mäkelä iloitsivat kevään punasotkien soidinhuipennuksesta, ennätysmäisestä 61 punasotkan joukosta, jossa oli 43 koirasta ja 18 naarasta. Komea Ahtialanjärven ennätys on seurausta järven kunnostustöistä. Lisäksi järvellä lepäili yhdeksän lapasorsaa, joka on vaatelias, rehevien lintujärvien laji.
Punasotkan menestys on koko maatakin ajatellen erityisen tärkeää, sillä punasotka on taantunut maassamme erittäin uhanalaiseksi ja vielä maailmanlaajuisestikin vaarantuneeksi lajiksi.
Heinätavi, myös erittäin uhanalainen laji, on löytänyt turvapaikan Ahtialanjärveltä ja pesineekin järvellä, kuten myös vielä kovin harvalukuinen uudistulokas, rauhoitettu harmaasorsa.
Monet uhanalaisista vesilintulajeistamme kärsivät vesien rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta. Jyrkästi taantuneita vesilintulajejamme ovat punasotkan ja heinätavin lisäksi tukkasotka, jouhisorsa ja nokikana. Kuitenkin nokikanoja laskettiin Ahtialanjärvellä 8. huhtikuuta. 89 yksilöä ja Vähäjärvellä 16. huhtikuuta 30 lintua.
Jani Vastamäen lintulaskenta Vähäjärvellä 2. toukokuuta kuvasti hyvän lintujärven linnustoa: haapana 34, heinätavi 2, punasotka 1, tukkasotka 24, isokoskelo 102, härkälintu 3 ja kaulushaikara kuulutti reviiriään sumutorvea muistuttavalla puhaltelulla kaislikon kätköistä.
Vähäjärvellä pesii lisäksi ruskosuohaukka ja kurki. Merikotka, kalasääski ja nuolihaukka ovat lähes päivittäisiä vieraita.
Erittäin uhanalaiseksi taantunut mustakurkku-uikku palasi taas vanhalle pesimäjärvelleen Lempäälän Kylälammelle, jossa Kalevi Yli-Erkkilä ja Jouko Mustalahti uikkuparin 19. huhtikuuta löysivät. Pienikokoinen mustakurkku-uikku on perinteisesti parhaitten lintuvesien asukki ja asettuu mieluusti pesimään naurulokkiyhdyskunnan suojiin. Kovin montaa ”mukurua” ei enää Pirkanmaalla pesi.
Taivaanvuohi, kosteikkojen peruslaji, on yleinen Lempäälän–Vesilahden alueilla. Kahlaajamäärät ovat suurimmillaan syysmuuton aikana. Ahtialanjärvellä taivaanvuohen suurin päiväsumma on ollut 125 yksilöä ja Vesilahden Tarimaan tulvalammikolla on tavattu kerralla jopa 150 taivaanvuohta.
Liroa, maan yleisintä kahlaajaa nähdään Pirkanmaalla toukokuussa kevätmuutolla. Tällöin lirot pysähtyvät vain hetkeksi, koska on kiire pesimään Lapin aapasoille. Heinä-elokuussa lirot lepäilevät syysmuuton lomassa pitempään. Ahtialanjärven toistaiseksi suurimman lirojen kevätmuuttokertymän, huikeat 1520 yksilöä, Tatu Itkonen ja Rainer Mäkelä laskivat 8.5.2010.
Vesilahden Laukon tulvaniityillä Jani Vastamäki laski puolestaan lirojen suurimman kevätkertymän, 340 yksilöä 18.5. 2008.
Kevään iloisin uutinen on kuitenkin vesilahtelaisen ennätysmatkaajan, Päivi-mehiläishaukkanaaraan talvehtimisen onnistuminen kaukana Etelä-Afrikassa Johannesburgin eteläpuolella. Paluumatka kohti Vesilahtea alkoi 20. huhtikuuta ja matka oli 4. toukokuuta edennyt Kongon itäosiin. Matkaa on silti vielä tuskastuttavan paljon jäljellä, jotta Saastonkulmalle ehdittäisiin touko-kesäkuun vaihteessa.
Teksti: Hannu Järvinen
