Kesän juhlat tietävät Veera Lahtiselle rentouttavia hetkiä keittiössä.
Nuori sokerileipuri touhuaa keittiössä essu päällään. Pullataikina on kohoamassa liinan alla. Veera Lahtinen, 15, aloitti leivonnan harrastuksena 10-vuotiaana. Innostus harrastusta kohtaan alkoi silti jo nuorempana äitiä seuratessa ja auttaessa. Leipomaan hän oppi pääosin juuri äitinsä avustuksella.
– Opettelin myös itsenäisesti netin ohjeiden mukaan tekemällä, Veera kertoo.
Käydessään kolmannella luokalla kokkikerhossa, häntä ei kokkaaminen kiinnostanut juurikaan, mutta pullataikinan vaivaaminen oli mieluisaa puuhaa.
Veera leipoo vähintään kerran viikossa, yleensä 1-4 kertaa. Aikaa kuluu keittiössä touhutessa noin kahdesta kolmeen tuntiin. Hän ei hätäile vaan tekee kaikessa rauhassa, koska haluaa nauttia ja, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.
Reseptit Veera katsoo netistä, mutta muokkaa niitä oman mielensä mukaan itselleen mieluisimmiksi. Hän on suunnitellut myös omia reseptejä. Yksi onnistuneista täysin itse keksityistä on pannupiirakka.
Nuori leipuri leipoo kaikkea mahdollista pikkuleivistä kakkuihin. Sukulaisten juhliin on syntynyt muun muassa synttäri- ja rippijuhliin kakkuja sekä myös muita herkkuja. Kesällä on edessä kakun teko ainakin Veeran omiin rippijuhliinsa.
Mukavinta hänestä on leipoa mehevä mutakakku.
– Se on helppo valmistaa ja se maistuu todella hyvältä.
Leivonta on Veeralle kiinnostuksen kohde, mutta myös tärkeä harrastus. Hän on päässyt opettamaan taitojaan siskoilleen.
– Joskus olen opettanut myös äitiäni, Veera paljastaa nauraen.
Harrastus on tuonut mukanaan monia erilaisia hyötyjä. Hän kertoo sen vahvistan keskittymiskykyä, tarjoavan tekemistä tylsiin päiviin ja antavan tarvittaessa muuta ajateltavaa. Hänestä on kiva kuulla muiden mielipiteitä tekemistään herkuista.
– Parasta leivonnassa on onnistumisen tunne ja itsensä toteuttaminen. On kiva nähdä oman työn lopputulos, tuumii Veera.
– Tylsintä on tietysti jälkien siivoaminen ja epäonnistuminen.
Vaikka Veera tykkää kovasti harrastuksestaan, ei hän silti haluaisi siitä ammattia.
– Työ on aina työtä. En halua leipoa työkseni vaan tahdon sen pysyvän rentouttavana harrastuksena. Voisin ehkä joskus perustaa pienen kahvilan, Veera toteaa.
Teksti: Ancela Pihlajamäki
