Nokian vesikriisi alkoi 28.11.2007. Siihen sairastui noin 6 000 henkilöä, osa heistä parantumattomasti. Kriisiä puitiin mediassa kuukausitolkulla, luvattiin jopa valtakunnallisilla tahoilla parantaa viestintää vastaavanlaisen katastrofin estämiseksi. Mitä on tehty? Ei mitään.
Lempäälän Sarapiston vesikriisi on jatkunut jo kolme päivää, eikä vesilaitos vaivaudu tiedottamaan, mistä on kysymys, kun hanasta tulee suoraan sanottuna paskavettä, tai sitten ei tule minkäänlaista vettä. Kiviahossa oli putkivuoto ja vesi poikki. Kun vika saatiin korjattua, niin tuli aivan ruskeaa vettä. Netissä oli tiedote, että 29. päivä huuhdellaan putket. Vesi ei kuitenkaan ehtinyt kirkastua, kun 29. kesäkuuta kello 22 aikoihin väännettiin vesilaitoksella raanat kiinni. Asiasta ei vaivauduttu ilmoittamaan mitenkään. Jos olisi ilmoitettu, niin asiakkaat olisivat ehtineet varata puhdasta vettä.
Ei tämä vedenkatkaisu vesilaitokselle yllätyksenä tullut. Nyt taas 30. kesäkuuta on joutunut juoksuttamaan vettä hukkaan sen vuoksi, ettei vesilaitos viitsinyt huuhdella linjastoaan vesikatkoksen jälkeen. Vesilaitoksella tuntuu olevan sellainen meininki, että asiakas hoitakoon vesilaitokselle kuuluvat linjojen puhdistushuuhtelun ja myös maksakoon huuhteluun käytetyn veden ja siinä samalla myös jätevesilaskun.
Tätä kirjoittaessani 30. kesäkuuta kello 19.38 vesi on edelleen sameahkoa, siis epäilyttävää käyttää juomavetenä.
Vesilaitoksen on pystyttävä parempaan palveluun erityisesti tiedottamisessa.
Lempäälä ajaa digitalisointia kuin käärmettä pyssyyn, vannoen sen tuovan hyötyä ja säästöjä. Miksi niitä ei kuitenkaan käytetä, kun ne niin ylivoimaisen hyviä tiedotuskanavia ovat?
Lempäälän vesilaitoksella tuntuu olevan asiakkaan terveydestä välinpitämätön asenne. Hyvään asiakaspalveluun kuuluu tiedottaminen näinkin tärkeässä asiassa kuin puhtaan veden saannissa.
Martti Lindroos
Kommentointi on suljettu.