Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen totesi Helsingin Sanomissa (29.6.), ettei ruoan tarvitse olla aina hyvää. Hänen mielestään lihavuus saataisiin kuriin, jos ruokaa alettaisiin pitää polttoaineena niin kuin ennen vanhaan.
Partasen kommentteihin tarttui esimerkiksi toimittaja-juontaja Hanna Sumari. Hän lyttäsi blogissaan ajatuksen herkkuruokien välttelemisestä, mutta iski perään 24 ohjetta syömiseen. Mielestäni niistä tärkeitä ovat vain ensimmäinen ja viimeinen: nauti ruoasta ja tee elämästä juhla.
Jatkuva ruoasta tappeleminen raivostuttaa minua. Oikeanlaisesta syömisestä väitteleminen on etuoikeus, joka pitäisi poistaa suomalaisilta. Vedän esiin vanhan kunnon Afrikan lapset -kortin. Meillä saamme valita yltäkylläisyydestä itsellemme sopivimmat ruoka-aineet. Samaan aikaan noin 800 miljoonaa ihmistä näkee maailmalla nälkää.
Ravintoguruilla näyttää olevan valtava tarve saada kaikki ihmiset syömään tavalla, jonka he ovat havainneet toimivaksi. Pitkin kevättä uutisoitiin esimerkiksi ruokasodasta, jota kävivät personal trainer Tomi Kokko ja Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. He kiistelivät virallisista ravitsemussuosituksista, joita Kokko noudatti kuukauden kestäneessä ihmiskokeessaan. Hän lihoi kokeilun aikana kuusi kiloa, mutta Fogelholm lyttäsi tulokset. Kummallekaan miehelle ei ilmeisesti tullut mieleen, että eri ihmisille sopii erilainen ruokavalio.
Väitän, että jokainen suomalainen törmää viimeistään ensimmäisellä luokalla ruokaympyrään ja ravintopyramidiin. Niillä on tapetoitu koko koulurakennus ruokalasta terveydenhoitajan huoneeseen. Me tiedämme kyllä, ettei runsas määrä karkkia ja kaljaa tee hyvää keholle. Sääntöjen ja suositusten lisääminen ei pelasta kansanterveyttä. Ihmiset eivät lopeta olutlavan ostamista viikonlopuksi, koska professori määrää niin.
Haksahdin itse muutama vuosi sitten ruokavillitykseen. Kiskoin kurkkuun tarttuvaa maitorahkaa aamulla, päivällä ja illalla. En juurikaan nauttinut aterioistani, vaikka päällystin rahkan kullalla ja mirhamilla. Päätin lopettaa, enkä ole sen koommin koskenut rahkaan.
Tomi Kokko ja Mikael Fogelholm ovat kumpikin väärässä. On turhaa yrittää yleistää sitä, mistä kaikkien pitäisi saada proteiininsa ja vitamiininsa. Ravitsemussuosituksista toki hyötyy, jos niihin suhtautuu löysinä ohjenuorina. Ne muistuttavat kohtuudesta ja tärkeiden ravintoaineiden saamisesta. Loppu jääköön ihmisen itsensä pureskeltavaksi.
Nykyään syön paremmin kuin koskaan. Olen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion, josta kehoni ja mieleni nauttivat. Vastaan mielelläni, jos minulta kysytään, miten syön ja miksi. En kuitenkaan käske ketään ottamaan minun lautasestani mallia, koska ihmiset ovat erilaisia.
