Manner-Suomi 2016. Suomalaiset eivät edelleenkään saa vapaasti valita, mitä kieliä opiskelevat. Laajalti hyödyllinen englannin kieli ei ole koulussa pakollinen, mutta ruotsin kieli on, ihan jokaiselle äidinkieleltään suomenkielisille. Miksi ruotsinkielisten kansalliskieli on jokaisen suomenkielisen henkilökohtainen velvollisuus?
On valtion, ei jokaisen suomenkielisen, tehtävä taata julkiset palvelut ruotsin kielellä. Ahvenanmaalla kielivapaus astui voimaan vuonna 2007: pakollinen suomi poistui. Tietysti suomea saa opiskella, mutta ei ole pakko. Pakon poistoa perusteltiin kielivalintojen monipuolistamisella.
Ruotsissakaan ei ole pakollista suomea, vaikka suomenkielisiä siellä on prosentuaalisesti suurin piirtein sama määrä (noin 5 %) kuin ruotsinkielisiä Suomessa.
Olisiko meilläkin aika antaa koululaisten vanhempineen päättää, mitä kieliä lapsi opiskelee? Pakon muuttaminen valinnaisuudeksi ei tarkoita ruotsin kielen vastaisuutta tai kielen poistoa opetettavista kouluaineista.
Pakkoruotsi ei ole mikään ikuinen totuus – se tuli voimaan 1968, ihmisten aikaansaannoksena. Oikeusministeriön kansalaisaloite.fi -sivustolla voi käydä antamassa tukensa valinnaiselle ruotsille (aloite 1939). Samassa aloitteessa esitetään myös valinnaista suomea ruotsinkielisille. Tästä kansalaisaloitteesta ei valtamedia erityisemmin ole kertonut. Miksikö? Koska valinnainen ruotsi on vastoin virallista, ”oikeaa” näkemystä, vielä 2016.
Elina Juvani
