Oletko koskaan tarkastellut ruokalautastasi sillä silmällä? Siis mitä oikeasti syön? Lautanenhan on melkein täynnä toisten eliöiden lapsia!
Vähän taustaa: Minun sukuni ja geenini jatkuvat lapsissani Sampsassa, Hiskissä ja Roopessa ja heidän lapsissaan Sakarissa, Kiiassa, Pilvissä, Helmissä, Kosmossa ja Lyyrassa ja aikanaan sitten näiden lapsissa. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että heissä jatkuu myös heidän äitinsä Merjan ja rakkaiden miniöideni suvut ja geenit.
Samoin muutkin eläimet synnyttävät lapsia. Kasvikunnassa suku jatkuu siemenien, hedelmien jne. välityksellä. Niissä on kaikki mitä tarvitaan uuden elämän synnyttämiseen.
Viljan jyvistä jauhamme myllyssä jauhoja, joista leivomme leipää. Jyvistä teemme myös hiutaleita, joista keitämme puuroa. Mallastetuista jyvistä panemme olutta. Koskenkorvan tehtailla viljasta keitetään viinaa.
Marjoissa ja hedelmissä on siemenet sisällä, vaikka niitä emme niitä aina edes huomaa – saatamme jopa sylkäistä ne pois suusta. Hedelmäliha on kuitenkin se kasvuaines, mistä syntyvä kasvi ottaa alkuravintonsa ennen kuin juuret ja lehdet ovat vielä kehittyneet. Pähkinät ovat paitsi herkkua niin myös terveellisiä. Saattaapa lautaselta löytyä myös herneitä ja papuja. Lapsia nekin.
Entäs sitten maito. Ihminen on ainoa nisäkäs, joka juo toisen nisäkkään maitoa. Ensisijaisesti lehmän maito on tarkoitettu vasikalle, lampaan maito karitsalle, vuohen kilille jne. Muna taas on selvääkin selvemmin lapsi. Jos kana pääsee hautomaan munaa jonkun aikaa, niin sen sisälle alkaa kehittyä pieni kanan alkio.
Entäs sitten tämä raadonsyönti. Kun syömme liharuokia, niin eläin on jo tapettu. Ainoa minkä tiedän elävänä syötävän on osteri. En ole itse syönyt, mutta kaverit sanovat, että se tuntuu kuin nielaisisi vähän paksumman, sitkeän räkäklöntin.
Oletko havainnut, että itse syömme pääasiassa kasvissyöjäeläinten lihaa. Lehmää, lammasta, hevostakin, kanaa, jänistä, kania, metsoa, teertä, kyyhkystä, karhua. Metsän kuningas otso tosin keväällä nälkäisenä ja kiukkuisena syö melkein mitä vain, tosin pienemmästä päästä kuten muurahaisen munia yms, kesällä siirtyy kasvissyöjäksi. Syksyllä karhu syö metsästä ne marjat mitä meiltä ja thaimaalaisilta on sinne jäänyt.
Sika syö kyllä muita eläimiä, mutta sitä ei juuri käytännössä havaita – ne kun viettävät elämänsä lätissä ihmisten ruokittavana. Tästä syystä sika on kuitenkin monessa uskonnossa saastainen eläin eikä sitä siis syödä. Ei meidän tee mieli varistakaan eikä rottaa, vaikka kummassakin olisi syötävää.
Kalojen suhteen emme niin välitä. Niiden elämää kun ei voi seurata. Monet niistä ovat petokaloja, jotka ahnaasti syövät pienempiään – jopa lajitovereitaan. Mäti taas on ihan selvästi tarkoitettu suvun jatkamiseeen.
Nälkä lähtee syömällä ja jano juomalla. Hyvää ruokahalua! Bon appétit!
