Aikapula. Motivaatio kateissa. Päätöksenteon keskittyneisyys rassaa. Aika aikaansa kutakin. Asioihin vaikuttamismahdollisuudet ovat liian pienet.
Tässä muutamia kommentteja sellaisilta lempääläisiltä nykyvaltuutetuilta, jotka ovat tehneet päätöksen olla asettumatta ensi huhtikuun vaaleissa ehdolle tai ainakin harkitsevat luopumista ehdokkuudesta vakavasti. Kyselykierros puolueiden parissa kertoo karusti, että käytännössä jokaisessa puolueessa on luopujia, joissain vähemmän, joissain enemmän. Maku on, että Lempäälä saa rajusti uusiutuneen kunnanvaltuuston ensi keväänä.
Kunnallisvaalit pidetään poikkkeuksellisesti keväällä, kun aiemmin vaaliajankohta on ollut syksy. Vaalien ennakkoäänestys alkaa 29. maaliskuuta ja päättyy 4. huhtikuuta. Varsinainen vaalipäivä on 9. huhtikuuta ja kuukautta aiemmin ovat ehdokaslistat oltava lopullisessa kuosissaan.
Mutu-tuntumalla jopa kolmannes, ellei peräti enemmän, nykyisistä 43 valtuutetusta on poissa ehdokaslistoilta. Nimekkäitä luopujia löytyy ainakin kokoomuksen, kristillisten, vihreitten, perussuomalaisten ja keskustan ryhmistä. Tosin aikaa mielenmuutoksiin on, moni pitkän linjan kuntapoliitikko on aatteensa uskollinen ratsu ja lähtee empimisestä huolimatta vaaleihin mukaan.
Ehdokasrekrytointi on kovassa vauhdissa, kandidaattien löytäminen listoille ei ole lainkaan helppo rasti. Sosiaalisessa mediassa aika ajoin puidaan kovinkin sanoin lempääläistä päätöksentekoa, jospa sitä kautta nousisi uusia ehdokkaita ja päättäjiä? Facebookin ”lempääläiset”-sivustolla moni henkilö käy jo nyt ilmiselvää vaalikampanjaa välistä aika kärkevilläkin mielipiteillään. Puolen vuoden päästä nähdään, onko some tehokkain kanava päästä kuntapäättäjäksi.
Työ valtuustossa, lautakunnissa ja etenkin kunnanhallituksessa on aikaa vievää hommaa, varsinkin kun asioihin on pyrittävä huolella paneutumaan. Kuuleman mukaan monesti luottamushenkilölle jää kuitenkin mieleen olo, ettei pysty vaikuttamaan tehtyihin päätöksiin tarpeeksi.
Enemmistödemokratiassa asioista päätetään joskus yksimielisesti tai hyvin usein myös äänestämällä, ja silloin hävinnyt puoli joutuu tyytymään enemmistön kantaan. Käytännössä päätökset ovat aina kompromisseja. Pitkän sekä hankalankin päättämistien varrella on kuitenkin paljon paikkoja, jolloin mielipiteensä saa esiintuotua.
Lempäälän valtuusto on kuluvalla valtuustokaudella 2013 – 16 tehnyt paljon isoja päätöksiä. Kasvukunnassa merkittävimmät asiat ovat poikkeuksetta suurien investointien tekemiseen liittyviä. Tällä valtuustokaudella esimerkiksi terveyskeskuksen remontti saatettiin loppuun, on tehty päätös uudesta lukiosta ja kolmannesta keskusta-alueelle sijoittuvasta yläkoulusta, Lempäälän keskustan uudistamishankekin on nytkynyt eteenpäin. Kaikki mainitut ovat asioita, joihin kuluu mieluummin kymmeniä miljoonia kuin miljoonia euroja.
Eräs pitkän linjan valtuutettu totesikin osuvasti, että Lempäälän tapainen kunta pärjäisi vallan mainiosti, mikäli jatkuvasti ei olisi edessä isoja ja kalliita investointeja. Uutta on rakennettava, koska väkiluvun kasvu on edelleen useita satoja vuodessa. Esimerkiksi koulut ja päivähoitopaikat käyvät vääjäämättä pieniksi.
Seuraavan vaalikauden aikana toimeenpannaan Suomessa historiallinen uudistus, joka kantaa nimeä ”sote-uudistus”. Siihen kytkeytyy malli maakuntahallinnosta eli tulevaisuudessa maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveyspuolen järjestämisestä. Kunnille jäisi sen jälkeen harteilleen muun muassa koulutus, tekninen puoli ja vapaa-aikapuoli.
Kokenut vasemmistopoliitikko arveli, että esimerkiksi Lempäälässä soten osuus haukkaa 20.5:n veroprosentista noin 12 tai jopa 13 prosenttia. Jäljelle jäisi siis noin seitsemän prosentin kuntavero, joilla edellä mainitut palvelut jatkossa katetaan.
Uusilla kunnanvaltuutetuilla mallia 2017 – 2020 on siis edessään uudet haasteet.
