Päätoimittaja Kari Pusa Pusa kirjoitti Sote-uudistuksesta kolumnissaan (LVS 23.11. 2016). Pusa oli huolissaan pienistä, paikallisista toimijoista ja pelkäsi kotimaisten ja ulkolaisten toimijoiden kaappaavan markkinat alihinnoittelemalla itsensä markkinajohtajiksi.
Pusan huoli on aiheellinen. Niin kauan kuin lopullisia ehdotuksia ei ole tuotu julkisuuteen, ovat pahimmatkin pelot aiheellisia. Mutta ne ovat kuitenkin arvailuja. Vasta kun ratkaisuista on saatu selvyys, tiedetään mistä puhua. Vastaavasti kunnatkin ovat lausunnoissaan osoittaneet kohtia, joissa epäselvyys on suurta. Tällaisia ovat mm. kiinteistökysymykset ja tukipalvelujen organisaatio.
Kuultuani parin viikon sisään sekä ylijohtaja Tuomas Pöystiä sekä ministeri Juha Rehulaa voin ainakin heidän puheidensa perusteella todeta, että sekä päätoimittajan että kuntien ilmaisemat huolet ovat valmistelijoiden tiedossa. Tekeillä oleva uudistus on kuitenkin suurin hallintouudistus sitten 1865 kunnallisuudistuksen. Paketti on valtava, lakitekstinäkin 800-1000 sivun luokkaa.
Tavoitteena on järjestelmä, jossa hinnat ovat kiinteät ja kilpailu perustuu laatuun. Järjestäjä ja tuottaja erotetaan tietoisesti toisistaan. Seinien suojelemisen sijasta rakennetaan palveluita. Siksi edes kuntaomisteisia yhtiöitä ei päästetä markkinoilla. Paljon puhuttu valinnanvapaus koskee saadun selityksen mukaan peruspalveluita, siis runsaan 2 mrd pottia kun koko soten vuosikustannusten summa on luokkaa 18 mrd.
Pienten yritysten asema aiotaan turvata asiakassetelillä. Palveluketjut terveyskeskuksissa aiotaan varmistaa lääkärien vetämillä omatiimeillä. Jatkuvaa hoitoa tarvitsevat saavat ns. henkilökohtaisen budjetin. Nämä kolme seikkaa ovat tulevan uudistuksen ydintä. Ne suojaavat sekä pienyrittäjiä että sote-palvelujen käyttäjiä. Niiden avulla sekä keskussairaalajärjestelmän kilpavarustelua hillitsemällä on tarkoitus hillitä sote-kulujen tulevaa kasvua 3 miljardilla v. 2030 mennessä. Kun tämän hillintätavoitteen jakaa vuosille, on onnistuminen täysin mahdollinen.
Pitää muistaa, että 90 prosenttia ihmisistä aiheuttaa vain 20 prosenttia kaikista sote-kustannuksista. Viimeinen 10 prosenttia meistä aiheuttaa 80 prosenttia koko järjestelmän kustannuksista. Tämä osoittaa, miten tärkeää on kuntien tehtäväksi tuleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Se osoittaa myös sen, mistä kohtaa järjestelmää säästöt tai kustannusten hillintä on saatavissa.
Jotkut toivovat, että koko sote-uudistus kaatuisi. Itse en näe tuollaisessa toiveessa mitään hyvää enkä järjellistä. Uudistus on joka tapauksessa pakko tehdä. Vanhaan ei ole paluuta. Valmistelijat valtion ja maakuntien puolella olisivat joka tapauksessa samoja ihmisiä. Uudistuksesta tuskin tulee kerralla ideaali, mutta sitä voidaan kokemusten mukaan korjata.
Maakuntauudistuksesta se kommentti, että jo K.J. Ståhlberg laati ehdotuksen maakuntahallinnosta. Puoluepoliittiset (huom) etunäkökohdat estivät silloin sen voimaan saattamisen. Olemme tässä asiassa noin 90 vuotta muuta Eurooppaa ja Pohjoismaita jäljessä. maakuntauudistus tuo kehitykseen dynamiikkaa, paikallisten olosuhteiden tarkemman huomioimisen sekä vetää kotimaakuntansa kehittäjiksi satoja uusia ihmisiä. Mikä tulee maakunnalle, on ennen ollut valtion keskushallinnon käsissä. Suunta on ehdottomasti oikea.
Juha Kuisma (kesk.)
