Luin järkyttyneenä invalidimiehen kohtelusta helsinkiläisen Prisma-tavaratalon kassalla. Tilanne ei ole mitenkään harvinainen.
Olen muutama vuosi sitten itsekin joutunut tilanteeseen, jossa olen ollut oikeutettu saamaan maksusitoumuksen ruokaostoksia varten. Lempääläisen ruokakaupan kassalla tilanne muuttui samalla tavoin ongelmalliseksi. Kassahenkilö pyöritteli silmiään ja päätään ja sitten maksusitoumustani ilmassa ja kävi kyselemään vieressä istuvalta kassahenkilöltä, että ”Miten näiden kanssa nyt oikein tehdään?”. Hän toimitti asiansa varsin kuuluvasti ja ilmoitti sitten minulle napakasti, että ”Näistä ei sitten saa rahaa takaisin…”.
Punastuin ja nyökkäsin ja sanoin, että ok.
Summa meni yli maksuosoituksessa määritellyn rajan ja siitä tuli niin ikään kovaääninen huomautus: ”No, nyt tämän summan pitäisi kyllä täsmätä, että otetaanko jotain nyt pois vai mitä?” Sydän hakkasi ja tuli hiki, jono takana vain kasvoi. Ehdotin, että vaihtaisin vaikka juuston vähän pienempään, kun niitä oli valikoimissa erikokoisia ja samalla erihintaisia. Ylitys ei ollut kuin parin, kolmen euron suuruinen. Kävelin jonon ohi hakemaan uutta, halvempaa juustopalaa ja tunsin mennessäni merkitsevät katseet niskassani.
Laskin mielessäni, kuinka pienen juuston voisin ottaa, että summa täsmäisi eikä sitä enää tarvitsisi vaihtaa. Pala oli kuitenkin liian suuri, ja minut käännytettiin taas takaisin juustotiskille. Vasta kolmas oli sopivan kokoinen maksusitoumukseeni nähden, ja viimein höykytys loppui.
Minua hävetti, vaikka siihen ei ollut mitään syytä. Virheellistä, epäkunnioittavaa ja asiatonta oli ollut ainoastaan kassahenkilön toiminta. En valittanut kohtelustani, vaikka niin olisi pitänyt tehdä, kysymyksessä kun oli alan suurimpiin ketjuihin kuuluva liike.
Ihmiset joutuvat tänä päivänä hakemaan apua. Ruoka on erittäin kallista eikä sitä kaikissa perheissä saada hankituksi riittävästi. Monelle on siitä huolimatta iso kynnys ottaa vastaan lainkaan maksusitoumuksia.
Kauppojen olisi syytä kiinnittää asiaan ihan erityisesti huomiota. Ihmisarvoinen kohtelu ja hyvä palvelu kaikkia asiakkaita kohtaan pitäisi olla itsestään selvyys. Kauppojen pitää ohjeistaa henkilöstöään maksusitoumusten ja ruokakuponkien suhteen niin, ettei niitä suureen ääneen ihmeteltäisi kassoilla. Kukaan ei erityisemmin nauti tilanteesta, jossa joutuu nöyryytysten kohteeksi. Maksusitoumuksen kanssa kauppaan meneminen on oikeutettua, ja maksusitoumuksella ostoksensa maksavat ovat yhtä arvokkaita asiakkaita kuin kaikki muutkin.
Toisen kerran asioin saksalaisen ruokakauppaketjun paikallisessa myymälässä ja huomasin, että se kohtelee asianmukaisesti ja hienotunteisesti myös niitä asiakkaita, jotka maksavat ostoksensa maksusitoumuksella tai diakoniatyön ostokupongeilla.
Pienituloinen yksinhuoltaja
