Avoimuutta kunnalliseen päätöksentekoon

Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö kirjoitti 1. maaliskuuta Aamulehden mielipideosastolla, otsikolla: ”Lempäälässä halutaan asukkaat mukaan asioiden valmisteluun”.

Otsikko on hyvä, toivottavasti asia toteutuu pikaisesti. Tätä asiaa on muistaakseni aiemminkin esitetty kunnan taholta. Olen myös itse esittänyt kunnan ottavan asukkaat mukaan päätöksenteon valmisteluun, mutta ”sauhuun” ovat toiveet kuolleet.

Aiemmin on kaikki asioiden käsittely salattu kuntalaisilta erittäin tehokkaasti, vaikka olisi pitänyt käydä avointa keskustelua kuntalaisten kanssa. Avoin keskustelu tukahdutettiin aiemmin sanomalla, että esityksestä tulee julkinen vasta, kun se on kokouksessa päätetty. Tällaisen vastauksen olen saanut muutaman kerran asiaa esittelevältä virkamieheltä. Menettely on sitä suurinta byrokratiaa, mitä voi olla. Asia pidetään viimeiseen asti pimennossa, ettei siihen voi kukaan vaikuttaa eikä edes esittää siitä mielipidettään.

Asiassa on monta yksityiskohtaa, miten se tuodaan kuntalaisille tiedoksi, miten ja missä asia esitellään kuntalaisille riittävän ajoissa, jotta kuntalaiset voivat esittää näkemyksensä ja mahdolliset muutosesitykset.

Tähän asti kuntaa evät ole koskeneet samat säädökset kuin yksityistä, esimerkiksi rakennushankkeissa. Yksityisten on ollut – ja on haettava rajanaapureiden kuuleminen ja tiedottaminen rakennushankkeesta, jopa puiden kaatamisesta omalta tontilta.

Kunta ei tällaisia asioita ole tiedottanut mitenkään. Esimerkiksi mainittakoon Sarapiston hiihtokeskuksen maanrakennustyöt. Vuosikausia on metsää hiljalleen kaadettu puistoalueelta ja samalla on tehty maanrakennustöitä. Luvat on haettu vanhan perinteen mukaan, siis vasta kun joku asiasta kyselee. Eikä niitä kaadettuja puita kukaan enää pystyyn nosta, joten monesti asia on ratkaistu jo ennen kokouksessa tehtävää virallista päätöstä.

Muutama vuosi taaksepäin kunnassa oli voimassa valtuuston kokouspäivänä ennakolta varattava tunti kunnan ylimmän johdon tapaamiseksi, jossa voi esittää asiansa suoraan kunnanjohtajalle ja valtuuston puheenjohtajalle sekä asian vaatimille virkamiehille. ”Pikkuparlamentti” kannattaisi myös puhallella henkiin. Siis tilaisuus jossa virkamies keskustelee kuntalaisten kanssa ajankohtaisista asioista ja ottaa parannusvinkkejä vastaan.

Martti Lindroos