Eräs kaverini muutti hiljattain Onnelliseen Kuntaan. Millaista siellä sitten oli? Näin hän minulle siitä kertoo:
Onnellisessa Kunnassa oli mukavasti tarjolla sekä vuokra- että omistusasuntoja. Meillekin löytyi mieleinen kämppä melko helposti. Siisti, hyvässä kunnossa, lähellä palveluja, mukava ympäristö ja kaiken lisäksi edullinen. Ihan hämmästyttää, miten hyvää huolta pidetään talojen ulkonäöstä ja katujen siisteydestä. Keväisin tien pientareilla kukkii ihmisten sinne istuttamat tulppaanit.
Nuorimmaiselle löytyi päivähoitopaikka ihan läheltä. Uusi tulokas otettiin ystävällisesti vastaan – olivat ihan pienen juhlankin järjestäneet. Ryhmässä oli hyvä henki ja sopu vaikka oli monenvärisiä lapsia. Eihän lapsilla ole ennakkoluuloja – aikuisilla vain. ”Sen tädin, jolla on parta, nimi on Jari.” Niin, päiväkodissa oli siis myös harvinainen miehen malli.
Vanhemman lapsen koulu oli vähän kauempana, mutta ihan turvallisen tien päässä. Alkuun harjoiteltiin yhdessä koulumatkaa, mutta pian lapsi oppi sen kulkemaan ihan itsekseen. Koulussa oli innostunut oppimisen meininki. Onnistumiset ruokkivat onnistumista, opettajat nauttivat opettamisesta ja lapset oppimisesta. Järjestyshäiriöitä ei enää ollut esiintynyt sen jälkeen, kun opettajat alkoivat etsiä jokaisesta oppilaasta hänen hyviä ominaisuuksiaan. Ketään ei myöskään kiusattu. Vanhemmat osallistuivat innolla koulun tilaisuuksiin. Monilla muilla paikkakunnilla esiintyvää vastakkain asettelua opettajien ja vanhempien välillä ei ollut. Lapsen tulevaisuuden varmistaminen laadukkaan opetuksen kautta oli yhteinen tavoite.
Työn perässähän tänne Onnelliseen Kuntaan muutettiin, kertoo kaverini. Vaimollekin löytyi nopeasti kunnon työpaikka. Molemmat olemme tyytyväisiä. Hyvä henki molempien työpaikoilla. Onnellisen Kunnan malli on omaksuttu myös firmoihin. Uusia ideoita kehitellään ja tulevaisuus näyttää varmalta. Ei tässä yt-neuvotteluita tarvitse pelätä. Työttömyyttä ei juuri ole ja erityisesti on pidetty huolta nuorten työllistymisestä. Opiskelumahdollisuuksia on monenlaisia myös aikuisille.
Onhan tämä vähän pieni paikka, mutta toisaalta täällä sitten helpommin tutustuu naapureihinsa ja muutenkin ihmisiin. Paljon puhutaan yhteisöllisyydestä – täällä sitä on. Mekin on oltu jo monissa yhteisissä riennoissa alkaen tietysti tutuista pihatalkoista keväin syksyin, mutta myöskin järjestämässä lasten juhlia ja sen sellaista. Kerran kutsuttiin kunnanvaltuutettuja ja virkamiehiä kertomaan meidän alueen suunnitelmista. Hehän tulivat ihan mielellään. Tilaisuus oli oikein antoisa. Onnellisessa Kunnassa onkin määrätietoisesti kehitelty tätä yhteistoimintaa, niin kuin muodikkaasti sanotaan tätä lähidemokratiaa. Asukkaille on kehitelty monia mahdollisuuksia kertoa ideoitaan ja sanoa mielipiteensä valmisteltavista asioista. Ihan tuntuu siltä, että tämä Onnellinen Kunta on ihan meidän ikioma Kunta. Edellisessä paikassa oltiiin lähinnä veronmaksajia ja kulurasituksia.
Vähän mietin, kertoo vielä kaverini, että josko olisin pyrkinyt täällä valtuustoonkin. Olisi vähän kiinnostanut osallistua. Mietin kuitenkin vähän liian kauan. Lehdestä luin, että ehdokkaat on jo nimetty ja keskusvaalilautakunnalle ilmoitettu.
Äänestämään totta kai kuitenkin menen. Mene sinäkin rakentamaan omaa Onnellista Kuntaa!
