Luin taannoin kirjaa, joka oli otsikoitu kuten tämä mielipidekirjoitukseni. Tai kovin paljoa alkua pidemmälle en päässyt, kun joku toinen tästä hulluudesta kiinnostunut oli varannut kirjan ja minun piti se palauttaa. Olisinkohan lähtenyt ehdolle, jos olisin päässyt loppuun asti?
Sana poliitikko sisältää ikävän kaiun, joka kai kantautuu jostain hyvä-veli- verkostojen ja saunapäätösten suunnalta. Hulluutta politiikassa on todistettu ja todistetaan paraikaa riittävästi useammassakin suurvallassa. Vaikka kyllä Suomenkin valtionpolitiikkaa seuratessa usein ihmettelee sen hulluutta. Keskustelu tuntuu usein keskittyvän enemmän ongelmien osoitteluun ja äänten kalasteluun kuin kokonaisuuden kannalta keskeisten ratkaisujen etsimiseen ja niistä päättämiseen. Nyt ehdokkaaksi lähtemisen myötä olen ilokseni huomannut, että Lempäälässä asian ei tarvitse olla näin. Rakentavalle keskustelulle on hyvät edellytykset ja perinteet. Olen huomannut tämän, kun olen vaalityön kautta jalkautunut kaduille keskustelemaan. Olemme löytäneet hyvinkin eri lähtökohdista keskustelun aloittaneiden ihmisten kanssa asioita, joista olemme samaa mieltä. Sen päälle on hyvä sitten rakentaa keskustelua eteenpäin. Keskustellessa voi oppia uutta ja avartaa omia näkökulmia. Hyviä, asiantuntemukseen perustuvia, syitä kuullessaan voi jopa muuttaa näkemyksiään. Näin ongelmien etsimisen sijaan päästään asioissa eteenpäin.
Kuntapolitiikan ollessa kyseessä on aina hyvä muistaa, että se ns. poliitikko on tavallinen kuntalainen, joka omaa kenties keskimääräistä suuremman halun kehittää kotikuntaansa ja oppia lisää inhimillisen elämän kirjosta. Ehkä joitakin ajaa myös halu kerätä sulkia hattuun. Kuntalaisten kanssa käymissäni keskusteluissa on ollut hauska huomata, kuinka juttutuokiot ovat muuttuneet vaalitentistä keskusteluiksi, kun ihmiset ovat huomanneet minun olevan ihan tavallinen kaveri. Ja toki myös muiden ehdokkaiden kanssa on ollut hyvää, rakentavaa ja toverillista keskustelua. Avoin keskustelu ja yhdessä tekeminen on tärkeää.
Jo mainitsemani kirjan alussa kerrottiin siitä, kuinka poliitikkoja ryöpytetään mediassa, hommat etenevät tahmaisesti ja heidän työstään nostetaan esiin lähinnä epäonnistumiset, mutta päätin silti lähteä ehdolle. Onneksi lähdin. Minulla on ollut syy tutustua kunnan tilanteeseen, keskustella minulle uusien ihmisten kanssa ja pohtia, mitä mieltä asioista oikeastaan olen. Se on ollut erittäin antoisaa. Ehkä kirjan loppupuolelta olisi tullut esiin nämä asiat ja päätös ehdolle lähtemisestä olisi ollut helpompi tehdä. Ja sain sitten poliitikkostatuksen tai en, pyrin kyllä kokemuksesta rohkaistuneena jatkossa olemaan mukana kunnan kehittämisessä tavalla tai toisella. Yhteisen hyvän puolesta, avoimessa yhteistyössä ja asiantuntemusta hyödyntäen. Ei se kovin hullulta kuulosta.
Tapani Touru
DI, liikennejärjestelmäryhmän päällikkö
kuntavaaliehdokas (vihr. sit.) 119
