Hento 14-vuotias tyttö, Venla Ranta, seisoo lähtöviivalla Hakkarin kentällä perhosia vatsassaan. Hän on odottanut tätä kilpailua pitkään ja vaikka hän on luonteeltaan rauhallinen, on juuri tämä kilpailu hyvin ainutlaatuinen. Ranta juoksee ensimmäistä kertaa maastojuoksun SM-kilpailuissa omassa sarjassaan yhdessä 100 muun tytön kanssa.
Lähtölaukaus kajahtaa ja kilpailijat lähtevät matkaan. Aluksi Ranta jää muista kilpailijoista reilusti, mutta tämä on osa suunnitelmaa. Kierroksia on kaksi, eikä itseään kannata väsyttää heti alussa. Ranta juoksee eteenpäin päättäväisesti ja kun toinen kierros alkaa, hän alkaa ohittaa muita kilpailijoita kotiyleisön hurratessa ja kannustaessa. Ranta saa kolmantena olevan tytön kiinni ja ohittaa hänet. Yleisön huutaessa hurjasti hän ohittaa vielä toisena kilpailussa olevan juoksijan ja saapuu lopulta maaliin tietäen, että on juuri voittanut ensimmäisen SM-mitalinsa.
− Se tunne oli mahtava, kokemuksena kilpailu oli ehdottomasti mieleenpainuvin ja hienoin siihenastisista, nyt 17-vuotias juoksijalahjakkuus kertoo.
Ranta istuu Ideaparkin Linkosuon kahvilassa ja kertoo, mitä pitkänmatkan juoksu vaatii- ja mitä siitä saa. Ranta käy Sammon keskuslukion urheilulinjaa ja harjoittelee 8- 12 kertaa viikossa. Vapaa-aikaa ei aina ole kovin paljon, kun urheiluharrastuksen lisäksi läksyjä on aika tavalla ja koulumatkoillekin kertyy pituutta. Ranta kuitenkin nauttii juoksemisesta ja harjoittelemisesta paljon.
-Harjoitteleminen on tuonut pitkäjänteisyyttä, kilpaileminen taas paineensietokykyä, hän sanoo.
Venla Ranta ei ole lahjakkuus ainoastaan juoksemisessa. Rannan keskiarvo peruskoulun päättötodistuksessa oli 9,8. Nyt lukiossa keskiarvo pyörii 9,5:n hujakoissa. Ranta sanoo olevansa luonteeltaan utelias ja tiedonhaluinen. Kilpailuhenkisyyttäkin Rannalla on, mutta Rannan kohdalla se tarkoittaa ennen kaikkea oman itsensä voittamista.
− Kilpailen itseni kanssa ja osaan tuijottaa kisoissa tekemiäni aikoja aika kriittisesti, hän naurahtaa. –Minulla on paljon motivaatiota ja haluan suoriutua hyvin sekä koulussa että urheilussa. Jos ajatellaan pidemmän aikavälin tavoitteita, haaveenani olisi joskus päästä ulkomaille kilpailemaan, esimerkiksi maajoukkueen mukana.
Suomessa on hyvin vähän ammattiurheilijoita ja kestävyysjuoksussa heitä on vielä vähemmän. Urheilua tehdään esimerkiksi opiskelun ohessa. Silti jos tilaisuus tulisi, ei Ranta pitäisi mahdottomana ajatusta, että hän lukion jälkeen käyttäisi muutamia vuosia elämästään myös täyspäiväiseen urheilemiseen.
− Kuitenkin maailmantasolla on tosi vaikea pärjätä. Esimerkiksi briteissä harjoitellaan tosi kovaa.
Yleisurheilupuolen yhteishenkeä Venla Ranta kuvailee hyväksi. Monet kilpakumppaneista ovat ystäviä, eikä selkään puukottamista lajin piirissä juuri ole.
− Yksi syy, mikä varmasti vaikuttaa paljon siihen, että haluan lajia harrastaa, ovat juuri kaverit ja ihmiset, joita lajin parissa tapaan. Tuntisin olevani aika turvattomalla maaperällä, jos lajin piirissä esiintyisi kateutta ja kyräilyä. En jaksaisi sellaista kovin kauan.
Ranta aloitti yleisurheilun harrastamisen 7-vuotiaana ja silloin mukana olivat vielä kaikki lajit juoksusta kuulantyöntöön. Juokseminen on kuitenkin aina miellyttänyt häntä ja viime vuosina hän on alkanut harjoitella tavoitteellisemmin. Valmentajana on toiminut maajoukkuetasollakin urheillut oma isä, Veli-Matti Ranta. Sairastumisilta ja loukkaantumisilta on pääasiassa vältytty ja vain kerran kilpailukausi on vamman vuoksi keskeytynyt. Tämä tapahtui kesällä 2015, kun Ranta tunsi jalassaan vihlaisun laskeutuessaan alas vesiesteellä. Kivusta huolimatta Ranta sinnitteli nuorten SM-kilpailut läpi hyvillä sijoituksilla, mutta sen jälkeen oli levon aika. Kahden kuukauden harjoittelukiellon aikana jalka parani ja harjoittelut jatkuivat tuloksellisesti. Viime vuonna nuori nainen voitti nuorten SM-kilpailuissa hopeaa 3000 metrillä ja pronssia 2000 metrin esteillä.
Oman haasteensa Rannan urheilemiseen tuo kuitenkin 3-vuotiaana todettu diabetes.
− Aika tarkasti on pitänyt sokereita seurata ja miettiä huolellisesti insuliinien laittaminen. Toisaalta olen sairastunut niin pienenä, etten edes tiedä, millaista olisi kilpaurheilla ilman diabetesta.
Tällä hetkellä käytössä on insuliinipumppu, joka matkii oikean haiman tapaa tuottaa insuliinia. Pumpun avulla elimistö saa koko ajan tasaisesti hieman insuliinia, eikä piikityksiä tarvita.
− Laite on koko ajan ihossani kiinni ja siinä on hyvin pieni piikki, jonka kautta insuliinia erittyy. En huomaa laitetta ollenkaan, eikä se haittaa liikkumista ja muuta elämää mitenkään, Ranta sanoo tyytyväisenä.
Venla Ranta tykkää harjoittelemisesta ja itsensä voittamisesta.
