Koiriin erikoistunut valokuvaaja suuntaa studion sijaan mieluummin metsään kuvaamaan
Valokuvaamisessa on omat kommervenkkinsä. Esimerkiksi lapsia kuvatessa saattaa kohteeseen iskeä känkkäränkkä, jonka taltuttamiseen tarvitaan kuvaajalta lahjontaa tai jonkinlaisia sirkustemppuja. Ihmislapsiin lahjonta useimmiten toimii, mutta lisätäänpä valokuvauksen kohteelle turkki ja häntä. Vaikeuskerroin nousee välittömästi.
Lempääläislähtöinen valokuvaaja Ida Lehtonen on erikoistunut eläinten valokuvaamiseen. Useimmiten hänen kameransa muistikortille tallentuu otoksia koirista.
Pekka Halosen akatemiasta valokuvaajaksi valmistunut Ida Lehtonen on kuvannut eläimiä jo pitkään. Ensimmäiset kuvansa hän otti lapsena ja kuvattavina olivat omat lemmikkihamsterit. Toteutukseen hän otti mallia Lemmikki-lehdestä. Hamsterit poseerasivat oikein kiltisti pienten ostoskärryjen kyydissä. Hän kuvasi myös hevosia tuolloin suosittuja virtuaalitalleja varten. Koirien valokuvaamisesta hän innostui omien koirien myötä.
Valmistuttuaan valokuvaajaksi Ida Lehtonen muutti 2,5 vuodeksi Englantiin. Siellä hän teki muun muassa hääkuvauksia ja kuvasi autoja, mutta koirien valokuvaus ottikin yllättäen tuulta alleen Suomessa. Lomapäivät Suomessa täyttyivät koirakuvauksista ja niin Ida Lehtonen päätti muuttaa takaisin kotimaahan.
Mieluiten Ida Lehtonen kuvaa ulkona. Kuvata voi vaikka lumihangessa temuavaa, jäällä juoksevaa tai keväisessä metsässä iloitsevaa karvakorvaa. Hänen oma suosikkipaikkansa kuvaamiseen on selkeä.
– Metsässä. Mäntymetsä on paras. Siellä on niin kaunista, Ida Lehtonen kertoo.
Ulkona koirat saavat olla luonnollisessa ympäristössä ilman studion jännittäviä valoja tai liukasta lattiaa. Pihalla kuvaamisessa on tosin omat huonot puolensa. Muutaman kerran on koirasta näkynyt pelkkä loittoneva hännänpää, kun kuvattava on lähtenyt kiinnostavampien hajujen perään. Myös kuolaiset kameranlinssit ja kaatuneet lamput on koettu.
– Harva koira on tokon maailmanmestari, hän nauraa ja kertoo, että kaikista koirista kuvat kyllä saadaan. Joko hihnassa tai ilman.
Parhaiten Ida Lehtonen kokee onnistuneensa, kun koiran omistaja ilahtuu kuvista ja toteaa koiran näyttävän ihan itseltään. Teknisesti vaikeimpia kuvattavia ovat mustat koirat.
Koiria kuvataan paljon pentuina. Toisaalta vanhoista, elämänsä ehtoopuolta viettävistä koirista halutaan kuva vielä muistoksi. Ida Lehtonen ottaa aina myös kuvan koirasta omistajansa kanssa. Lempirotua hänellä ei ole, mutta onnellisia koiria on aina kiva kuvata.
– Pentuja kuvatessa tekisi aina mieli ottaa yksi mukaan, hän hymyilee.
Ida Lehtosen studio sijaitsi aiemmin Lempäälässä lainatiloissa, mutta nyt hän on avannut oman studion Kangasalle. Lisäksi hän kuvaa ympäri Suomea eläinten koulukuvauksia. Konsepti on samanlainen kuin perinteisellä koulukuvauksella. Työ on vähintäänkin vaihtelevaa, sillä kuvattavaksi saattaa tulla pupujen ja kisujen lisäksi esimerkiksi kana, possu, kotilo tai poni.
