Tamperelaisen autoliikkeen myyjä oli tässä hiljan ajan tasalla, kun autoonsa varaosaa noutamaan saapunut lempääläläinen automies August Viskari, 95, oli miehelle ääneen todennut, että omat ajelut olivat alkaneet letukalla ja letukan kyydissä ne taitavat päättyäkin. Myyjä haki saman tien varastosta komean Chevrolet-lippalakin ja painoi sen asiakkaan päähän.
Lakistaan selvästi ylpeä August Viskari alkoi ajaa ammatikseen pian sodan jälkeen. Autokoulussa alla oli Chevrolet. Nyt kymmenen omaa henkilöautoa myöhemmin Viskarin alla on edelleen Chevrolet, tällä kertaa vuosimallia 2005. Lompsassa on myös vastikään tänä keväänä uusittu ajokortti. Se on kunnioitettavan korkeaan ikään ehtineellä Viskarilla ollut nyt 70 vuotta.
– Ajolupa ulottuu viiden vuoden päähän, mutta jo kahden vuoden päästä pitää käydä lääkärissä näyttäytymässä, sanoo Lempäälän jos ei ehkä vanhin niin ainakin vanhimpiin kuuluva autonkuljettaja.
Vuonna 1922 syntynyt Viskari ehdotti lääkärille nyt ajokorttia uusiessaan, että tämä myöntäisi hänelle invakortin, joka näppärästi oikeuttaisi käyttämään invapysäköintipaikkoja. Lääkäri ei sitä Viskarille myöntänyt.
– Kun olen niin terve mies ja kävelenkin vielä ihan hyvin, hän naurahtaa.
Sakkolassa syntynyt Viskari palveli rintamalla jalkaväkijoukoissa, mutta pääsi heti rauhan tultua ottamaan mittaa autoista. Valtio järjesti vuonna 1945 siviiliin päässeille veteraaneille kolmen kuukauden metallityökurssin Lappeenrannassa. Siinä sivussa Viskari suoritti halvalla ajokortinkin. Alla oli letukka, häkäpöntöllä varustettu kuorma-auto.
Kortin antoi autokoulun omistajaopettaja.
– Ajokortin suorittaminen kesti viikon. Siinä oli lähellä lentokenttä, missä oli hyvä ajella. Koskaan ei tainnut tulla toista autoa vastaan. Niin vähän liikennettä siihen aikaan oli, Viskari muistelee.
Ajokortille tuli heti käyttöä. Kun Viskari muutti Orivedeltä Tyrväälle, hän hankki vuonna 1947 ensimmäiseksi omaksi autokseen 1930-luvun vuosimallia olevan natikan eli National-merkkisen kuorma-auton.
– Siitä asti olen melkein joka päivä autolla ajanut. Pakko on päästä liikenteeseen.
Kymmenen vuoden ajan August Viskari toimi ammattiautoilijana liikennöitsijöille. Lempäälään Viskari tuli vuonna 1950. Itse rakennettu talo nousi niin sanottuun vanhaana Kiviahoon. Lempäälässä hän suhasi 6–7 vuoden ajan.
– Kosti Laitamaa oli hyvä isäntä ja koulu. Se oli hyvä ohje, kun hän sanoi, että meidän firmassa kuljettajat eivät näe mitään eivätkä kuule mitään tarkoittaen sitä, että ei juoruta siitä, mitä kylillä tapahtuu.
Kun kuskin selkä huononi siihen kuntoon, ettei ammattiajoa voinut enää jatkaa, Viskari aloitti autokorihitsarina Ajokin linja-autotehtaalla Nekalassa. Siellä hurahti 30 vuotta.
– Kaikkea hitsattiin, vetokoukusta verhoihin. Auto tuli tutuksi. Se oli hyvä paikka, 1980-luvulla eläkkeelle siirtynyt August Viskari toteaa.
– Kohta on takana enemmän onnellisia eläkeläisvuosia kuin työvuosia, hän naurahtaa.
Nykyisinkin August Viskari ajelee vielä noin 10 000 kilometriä vuodessa. Usein auton kyydissä vieressä istuu Helmi-vaimo. Ajelu on pääasiassa asioimista kauppoihin ja muualle Lempäälässä. Toinen tyttäristä asuu Tampereella. Myös siellä tulee usein käytyä autolla, kuten myös toisen tyttären perheen luona Helsingissä.
August Viskari ei ole koskaan ynnännyt yhteen ajamiensa kilometrien määrää. Varovaisesti arvioiden auton mittariin on kuitenkin joka vuosi kertynyt tuo nykyinen 10 000 ajokilometriä. Jo se tekee yhteensä 700 000 kilometriä. Jos tarkka mittarilukema olisi 800 000 kilometriä, se olisi sama kuin 20 kertaa maapallon ympäri.
