Ensi kuussa Denise Wardin Salla-kissa ja Ronnie-koira ovat varmasti ihmeissään. Silloin ne pakataan kuljetuskoppiin ja viedään Suomesta kokonaan toiseen maahan. Emäntänsä kanssa tietenkin. Lähes 15 vuotta Suomessa asunut muusikko, kapellimestari Ward muuttaa takaisin synnyinmaahansa Skotlantiin. Hän on nimittäin menossa naimisiin.
−Tänne jää paljon ystäviä, mutta ei tämä tähän pääty. Otan suomalaisen elämäni mukaan Skotlantiin.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? No muun muassa sitä, että Ward aikoo Skotlannissa ensitöikseen selvittää, missä siellä ovat hyvät marjamaat. Sienestämäänkin hän haluaa. Suomalainen mökkikulttuuri on tullut hyvin tutuksi ja myös saunominen tulee Iso-Britanniassa jatkumaan. Suomessa asuviin ystäviinsä hän aikoo pitää yhtyettä sosiaalisen median kautta ja vierailujakin tehdään maiden välillä puolin ja toisin.
− Mikään ovi ei sulkeudu tämän päätöksen myötä, Ward uskoo.
Vaikka naimisiinmeno ja Skotlantiin palaaminen ovat mukavia asioita, on tilanteessa luonnollisesti myös haikeutta. Monet Wardin pienet ja vähän suuremmatkin oppilaat ovat opettajaansa kiintyneitä. Niin kiintyneitä, että kotona on sulateltu uutista poismuutosta vanhempien kanssa pidemmän aikaa. Wardiakin ero oppilaista tietysti surettaa.
− Olen ollut työhöni hyvin sitoutunut ja minulla on ihania työkavereita. Oppilaani ja kollegani ovat kuitenkin hyväksyneet lähtöni kuultuaan, minkä takia muutan ja he ovat olleet myös iloisia puolestani.
Aivan erityinen suhde Wardilla on johtamaansa puhallinorkesteriin, joka nykyisin tunnetaan nimellä Polem Winds. Ward perusti orkesterin Etelä-Pirkanmaan musiikkiopiston alle 2000-luvun alkuvuosina. Ihan hirmuisen suuresta orkesterista ei silloin vielä puhuttu.
− Orkesteriin kuului kolme soittajaa, Ward naurahtaa. –Nyt soittajia on 18.
Jotakin ihmeellistä taikaa Wardissa on, siitä ei ole epäilystäkään. Joka perjantai-ilta eri-ikäiset lapset, nuoret ja muutama aikuinenkin on saapunut harjoituksiin, vuodesta toiseen. Niin juuri, vuodesta toiseen. Osa on jo aika päiviä sitten valmistunut opistosta, mutta silti askeleet suuntaavat edelleen perjantaisin Moision koululle soittamaan.
Yksi syy tähän on varmasti Wardin karisma. Harmaahiuksinen nainen puhuu hyvää suomea ja vieläpä nopeasti ja kauniisti, mutta kun hän innostuu, alkaa sanojen sekaan tulla englantia –kunnes kieli vaihtuu kokonaan englantiin. Ja se on varmaa, että Ward innostuu ja usein. Jo pelkkä soitinten viritys orkesteriharjoitusten alussa saa hänet unohtamaan kaiken ympärillä olevan. Hän venyy pituutta, kertoo vitsejä ja saa kaikki seuraamaan tarkasti, mitä hän seuraavaksi sanoo tai tekee. Musiikkia hän rakastaa ja se näkyy.
− Eräs ystäväni ihmetteli, miten jaksan aina perjantaisin ajaa Tampereelta Lempäälään opettamaan ja puhallinorkesteria johtamaan. Mutta nautin työstäni niin paljon, ettei se edes tunnu työltä, Ward kertoo.
Polem Windsin ohjelmisto on vauhdikasta ja tarttuvaa, eivätkä pienet merkityksettömät sivuseikat ole saaneet Wardia lannistumaan. Kuten vaikkapa se, että johonkin teokseen on tarvittu rumpalisti. Ward on hankkinut rummut, istahtanut niiden ääreen ja opetellut soittamaan kaivatun stemman muutamassa viikossa.18-vuotias trumpetisti Teo Niemirepo on myös välillä venynyt aikamoisiin suorituksiin. Hän on soittanut trumpetilla niin rumpu-, kellopeli- kuin oboestemmaa. Asioista on turha tehdä liian monimutkaisia.
Wardin ihmisystävällisyys ja elämänilo ovat todennäköisesti peruja hänen omilta vanhemmiltaan. Isän kautta tulivat tutuiksi myös vaskipuhaltimet ja jazz-legendat, kuten Glenn Miller.
− Isäni kuunteli paljon vanhanajan jazzia rahisevalta levysoittimelta, Ward muistelee.
Ward kuvailee lapsuuttaan hyväksi ja onnelliseksi, vaikka suuri suru saapuikin taloon Wardin täytettyä 13 vuotta. Hänen isänsä nimittäin menehtyi yllätten. Päättäväinen äiti kykeni kuitenkin tarjoamaan Wardille ja tämän siskolle turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, johon musiikin harrastaminenkin kuului.
− Aloitin trumpetin soittamisen yläkouluikäisenä ja valmistuttuani Edinburgh Napierin yliopistosta pyrin Suomeen tekemään jatko-opintoja Tampereen ammattikorkeakouluun. Sillä tiellä olen edelleen.
Kun muutto takaisin Skotlantiin on kesäkuussa ohi, aikoo Ward toimia aktiivisesti Suomi-Skotlanti-seurassa. Toiveena on, että Polem Winds saadaan pian vierailulle myös Skotlantiin.
− Jos he vain haluavat, Ward sanoo, viitaten soittajiin ja uuteen johtajaan, jota ollaan parhaillaan valitsemassa.
Yksi asia on selvä. Uudella Polem Windsin johtajalla on isot saappaat täytettävänään.
Teksti ja kuvat: Annika Eronen
