Rämsöön kesäteatterissa kilvoitellaan, epäillään, rakastutaan, annetaan anteeksi ja räyhtätään oikein kunnolla
Sanotaan nyt suoraan, kuten Rämsöön kesäteatterin Sanansaattaja ja päällikön sulka -esityksessä kehotetaan. Rämsööläiset onnistuivat tänäkin vuonna upeasti. Rämsöön kesäteatterin ja Vammalan teatterin yhteistuotantona syntynyt kesäteatterinäytelmä on hauska, koskettava ja ajankohtainen.
Suonojärven rannalle pystytetyissä kulisseissa seikkailee intiaaniheimo ja englantilaisia uudisasukkaita. Väkeä on lavalla niin paljon, että mukana lienee koko kulttuurikylän väki. Isossa roolissa ovat jälleen lapset, jotka näyttelevät, tanssivat ja laulavat ja tekevät sen kaiken varsin suvereenisti. Jokainen hoitaa roolinsa kuin ammattilainen konsanaan. Monella lapsella tosin on jo usean vuoden kokemus kesäteatterilaisena olemisesta, joten ei ihme, että homma hoituu. Orpolasten, intiaanien ja siirtolaispojan joukko on ratkaisevassa osassa näytelmän kulussa.
Sanansaattaja ja päällikön sulka on jatkoa viime vuonna nähdylle Pocahontas-näytelmälle. Katsoja saatetaan hyvin kärryille, eikä haittaa vaikka Pocahontas ei olisi ennestään tuttu. Intiaaniheimon ja englantilaisten uudisasukkaiden rinnakkaiselo sujuu näennäisen hyvin, mutta taustalla kuuluu ennakkoluuloja puolin ja toisin.
Soppaa hämmentää erityisesti Virginia Browning (Sisko Saikka), joka on asemansa tietävä, asioita mielensä mukaan junaileva ja herkullisen ilkeä. Sisko Saikka on roolissaan loistava. Hän on juuri sopivan kaamea ja epäoikeudenmukainen olematta kuitenkaan liian pelottava pienimmille. Hänen miehensä George Browning (Teemu Mäkelä) myötäilee vaimoaan, vaikka omaa hieman erityyppisiä näkemyksiä asioista. Leppoisan miehen ilmeet ja eleet täydentävät oivasti kipakkaa Virginiaa.
Intiaaniheimon puolella eivät kaikki varauksetta suhtaudu siirtolaisiin. Syitäkin epäluuloisuuteen on. Yhteisen myllyn rakentaminen on käynnissä, mutta Virginia Browningilla on sen suhteen aivan omia suunnitelmia. Epäluuloa on myös heimon vanhaa poppamiestä Quiyovinia (Jarkko Mäkipää) kohtaan. Hän on pettänyt heimon ja hänet on ajettu siksi yksin metsään asumaan. Quiyovin väittää muuttuneensa, mutta kuinka on?
Elisabeth McKinsly (Emmi Ollinpoika) tuo terveiset Pocahontakselta ja kilvoittelu päällikön sulasta alkaa. Hänen saapumisensa saa aikaan säpinää, mutta kuitenkin hän tuo tyyneyttä ja vakautta sekä heimon että uudisasukkaiden keskuuteen. Emmi Ollinpoika on arvokkaana neitinä sydämellinen, mutta sopivan jämäkkä.
Ja mitä olisi kesäteatteri ilman rakkautta? Ehkä vain yksi vanha puu, yksi kukka tai aalto? Intiaanisoturi Kocoumin (Marko Juurikivi) ja Kyyhkynsulan (Sanni Voittomäki) rakkaustarina ei ota alkaakseen, vaikka yritystä löytyy. Marko Juurkiven patemustajärvihenkinen tulkinta roolistaan on osuva. Samoin Kyyhkynsulan ilmeet ja eleet, kun hän yrittää kaikin keinoin saada Kocoumin huomion.
Ainoa pysyvä asia on muutos ja vahvuus ei ole toisten nujertamista vaan niiden auttamista, joita kukaan ei auta. Satunäytelmän sisällä piilee viisaita sanoja. Rami Saarijärven käsikirjoitus on taidokkaasti tehty ja Reeta Annala onnistuu ohjauksessaan tekemään rämsööläisistä jälleen tähtiä.
