Ihmiset hoitavat lemmikeitään ylitunnollisesti. Antibiootit ovat olleet keskusteluissa ja ymmärrämme vaaran, jos niitä käytetään holtittomasti. Olen kuitenkin ihmetellyt loislääkkeiden vapaata jakelua. Lääketehtaat jakavat esitteitä, joissa on loistartunnan tyypillisiä epäspesifisiä oireita. Ja ohjeena on yhä kovempien ja kalliimpien myrkkyjen syöttö.
Ympäristöasiat koetaan yhä tärkeämpinä. Holtittoman yksipuolisen ivermektiinilääkityksen hevosilla on osoitettu tappavan maaperän luontaisen faunan useiksi vuosiksi. On aivan luonnollista, että loislääkkeitäkin kohtaan kehittyy resistenssiä. Samoin eri loislajeille puree paremmin tietyt lääkkeet.
On julkinen salaisuus, että suurin liikevaihto eläinlääkepuolella kertyy koirien matolääkkeistä. Tosin on muistettava eläinlääkebusineksen pienuus: yksin humaanipuolen ibuprofeiinia ostetaan enemmän kuin eläinlääkkeitä yhteensä. Apteekit hoitavat jakelun ja eläinlääkärit toistavat samaa jargonia lääkkeiden annon tiheydestä. Omistajat luulevat, että lääkkeen annon ja rokotuksen välillä on mystinen yhteys. Perusidea rokotuksen hyvälle vasteelle on, että eläin on rokotushetkellä terve ja loisettomuus on vain sivujuonne.
Loistutkimuksia tehdään Suomessa aivan liian vähän. Movet Kuopiosta tekee asiallista määritystä halpaan hintaan ja yksittäiset eläinlääkärit tekevät pääsääntöisesti hevosten madonmunamäärityksiä. Loisten määrittämisessä on paljon simppeliä labratyötä, jota on vaikea automatisoida. Samoin bakteeritutkimuksessa käytetty DNA:n suora lukeminen ei ole niin helppoa, koska perinteinen DNA-testi antaa vain vastauksen löytyy/ei löydy, kun tiedämme, että loisia saa olla pieni määrä terveen eläimen ulosteessa.
Heisimadon munia on vaikea havaita ulostenäytteestä, mutta ylipäänsä niiden taudin aiheutuksesta kiistellään. Testit kehittyvät jatkossa varsinkin, jos loislääkkeitä ei voisi antaa apteekista ilman madonmunatutkimusta. Nykyistä käytäntöä on perusteltu sillä, että ihmiset eivät olisi valmiita maksamaan tutkimuksen hintaa ja saisimme silmillemme loisinvaasion. Tanskassa on toiminut pakollinen madonmunatutkimus jo pitemmän aikaa, eikä ongelmia ole syntynyt.
Madonmunamäärityksistä on tullut tieto yksilöiden eroista. Emme tiedä syytä, miksi esimerkiksi samalla tallilla olevilla hevosilla on erilainen vastustuskyky. Ulostetutkimuksilla löydämme kuitenkin syyllisen, jota pitää madottaa tiheästi ja pitää erillään terveistä. Usean vuoden tutkimustulosten perusteella uskallan väittää, että huolellisilla ja hyvillä talleilla ei tarvita massalääkityksiä, vaan terapian voi kohdentaa vain ongelmatapauksiin. Toisaalta, kun turhaannuin nollanäytteisiin ja tutkimme maksutta ”hunsvottitallin”, olisi ollut välttämätöntä lääkitä kaikki eläimet.
Tiedekunnan tekemät otantatutkimukset kertovat kiistatta sen, ettei päälle vuoden vanhoilla uroskoirilla ole loisia. Mistä ne niitä saisivat, kun ravintona on koiran nappulat. Tiineillä ja imettävillä nartuilla saattaa elimistössä olla loisia, jotka aktivoituvat jostain syystä ja aiheuttavat pennuille loisongelman. Näihin hypobioosissa oleviin toukkamuotoihin eivät lääkkeet pure. Aktivoituneisiin loisiin sen sijaan tepsivät normaalit valmisteet.
Ulkona liikkuvilla kissoilla on paljon erilaisia loisia, koska ne pyytävät jyrsijöitä ja lintuja. Loisten onnistunut häätö edellyttäisi tarkan diagnoosin.
On ilmeisen selvää, että laiskuus tutkia loisia, ei voi jatkua kauan. Siksi haluaisin perustaa Suomeen kotipaskaketjun, jossa olisi ainakin viisikymmentä yrittäjää. Yrittäjät tekisivät madonmunamäärityksiä noin puolen vuoden koulutuksen jälkeen valitsemassaan toimitilassa. Yrittäjänä voisi toimia eläinlääkärin avustaja, jota valvoo eläinlääkäri. Minun tehtävänäni olisi toimia laadun takeena ja tuotekehittelijänä. Ihmiset ostaisivat apteekista matolääkkeen sijasta madonmunatutkimuksen.
Olli Soininen
Kirjoittaja on vesilahtelainen eläinlääkäri
