Tuomas Hoppu: Sisällissotaa edelsi vihapuhe ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Vuotta 1918 seurasi viisas yhteiskuntapolitiikka

Sankarivainajien haudoille laskettiin itsenäisyyspäivänä Lempäälässä seppeleet ja kynttilät. Kuva: Kari Pusa

Itsenäisyyspäivän juhlassa Lempäälässä puhunut filosofian tohtori, historioitsija Tuomas Hoppu totesi, että saamme viettää itsenäisyytemme satavuotispäivää  kiitollisina: elämme vauraassa ja varsin turvallisessa maassa.

– Olemme tässä suhteessa etuoikeutetussa asemassa.

Talvisodan on kerrottu yhdistäneen suomalaiset – luoneen umpeen vuonna 1918 syntyneen kansan kahtiajaon valkoisiin ja punaisiin. Historiantutkijana Tuomas Hoppu on kuitenkin sitä mieltä, että vaikka talvisota yhdisti ja aseveljeys varmasti lähensi vuoden 1918 perinnön toisistaan erottamia suomalaisia, ratkaisevinta kansan yhdistymiselle ei silti ollut yhteinen puolustustaistelu.

– Perustana sille oli se viisas, vuotta 1918 seurannut yhteiskuntapolitiikka, joka muutti Suomen aivan toisenlaiseksi valtioksi, kuin se oli ollut vuonna 1917.

 

Sata vuotta sitten suomalaiset Hopun mukaan tuskin uskalsivat edes unelmoida sellaisesta maailmasta, jossa me nyt elämme.

– Vuosisata sitten suomalainen työmies eli kädestä suuhun. Häntä askarrutti jatkuvasti – aivan kirjaimellisesti – mistä saada leipä huomenna perheen pöytään.

Rikkailla sentään oli ennenkin paremmin, näin helposti ajatellaan.

– Luulenpa silti, ettei kukaan meistä vaihtaisi osaa vaikkapa viime vuosisadan alun kartanonherran kanssa. Asuntomme ovat nykyisin lämpimämpiä kuin entisajan kartanoiden salit, ruoka monipuolisempaa ja maukkaampaa ja terveyspalvelutkin kokonaan toista luokkaa, sanoi Hoppu todeten, että entiset, monellakin tapaa puutteellisissa oloissa kasvaneet sukupolvet ovat kuitenkin luoneet itsenäisen kansakuntamme.

Aamulehdessä itsenäisyys ei itsenäisyysjulistusta seuraavan päivän lehdessä ollut etusivun uutinen. Toisella sivulla itsenäisyys oli sentään kahden palstan levyisen uutisen arvoinen. Myös lehden pääkirjoitus käsitteli itsenäisyyttä.

Hopun mukaan Suomi oli valitettavan eripurainen eduskunnan joulukuun 6. päivänä päättäessä itsenäisyydestä.

– Se käy hyvin ilmi Tampereen sosiaalidemokraattisesta lehdestä Kansan Lehdestä, jonka pääkirjoitus oli otsikoitu: ”Eduskunnan porvaristo julistanut Suomen itsenäiseksi. Eiköhän se ole seikkailupolitiikkaa.”

– Epäilemättä aikalaisten mielissä kangasteli joulukuussa 1917 suuri huoli tulevasta. Eikä turhaan.

Hoppu muistutti, että kun itsenäisyysjulistuksesta oli ehtinyt kulua vain viisi kuukautta, Suomessa oli jo ehditty sotia yksi menneen vuosisadan verisimmistä sisällissodista koko Euroopassa.

– Lempäälänkin hupenevilla hangilla oli maalis-huhtikuulla 1918 taistellut veli veljeä vastaan. Miten se oli mahdollista?

– Kaikesta aihepiirin tutkimisesta huolimatta edelleenkään ei tiedetä lopullista totuutta. Ehkä sillä ei nyt sadan vuoden kuluttua enää ole merkitystäkään. On kuitenkin selvää, että sisällissotaa edelsi kiihkeä propaganda, jotain jota tämän päivän termein kutsuttaisiin vihapuheiksi tai kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Siksi on hyvä havaita, että tällaisiin ilmiöihin pyritään nyky-yhteiskunnassa puuttumaan toisella tavoin kuin sata vuotta sitten.

 

Itsenäisyyspäivä 1939 oli vieläkin synkempi kuin vuonna 1917. Talvisotaa oli silloin käyty viikko. Ylivoimaiset neuvostojoukot olivat vyöryneet monin paikoin valtakunnan rajan yli. Suomen itsenäisyyden säilyminen näytti hyvin epävarmalta.

Vaikka suomalainen yhteiskunta ei vielä 1930-luvulla ollut kaikilta osin nykyisen kaltainen demokratia, se oli Hopun mukaan selvästi matkalla oikeudenmukaiseksi yhteiskunnaksi.

– Tämän kehityksen nähneenä jokseenkin jokainen suomalainen koki talvisodan sytyttyä silloisen yhteiskunnan puolustamisen arvoiseksi. Siitä sikisi talvisodan henki, suomalaisten yksituumainen puolustustahto.

Sodan jälkeen joka 16:s suomalainen mies oli sotainvalidi, joka 25:s lapsi sotaorpo, joka 17:s nainen sotaleski ja joka yhdeksäs suomalainen siirtoväkeen eli evakkoihin kuuluva.

– Suomi maksoi itsenäisyytensä puolustamisesta toden totta kovan hinnan. Sota järkytti pahoin sen kokemaan joutuneita.

Hoppu totesi ulkomaalaisten ihmettelevän sitä, kuinka Suomessa tänäkin päivänä niin usein itsenäisyyspäivänä nostetaan esiin maamme käymät sodat.

– Miksi me suomalaiset sitten teemme näin? Varmaankin siksi, että olemme sotien kautta oppineet sen, että itsenäisyys ei ole itsestään selvyys. Itsenäisyydestä puhuttaessa viime sotien sivuuttaminen olisi sitä paitsi ikään kuin menneiden sukupolvien uhrausten unohtamista tai vähättelemistä.

Vahvana kansana Suomi toipui sodasta verrattain nopeasti. Vuosia tosin saatiin vielä elää äärimmäisessä niukkuudessa.

– Nyt Suomi on saanut elää rauhan aikaa jo yli seitsemänkymmentä vuotta. Sota-ajan sukupolvi ja myös sitä seuranneet sukupolvet, suuret ikäluokat, ovat rakentaneet sen hyvinvointi-Suomen, jossa me nyt elämme.

– Valitettavasti sodat eivät vieläkään ole hävinneet maailmasta. Keskuudessamme – myös Lempäälässä – on oman sota-ajan sukupolvemme ohessa muitakin sodan kirot kokeneita. Nämä pakolaiset ovat tulleet Suomeen eri puolilta maailmaa. Vähintä, mitä voimme tehdä heidän hyväkseen, on ymmärtää omaa historiallista taustaamme vastaan myös heidän kärsimyksiään, sanoi Tuomas Hoppu.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>