Erkki Koivisto pohti tätä asiaa L-VS:ssa 10. tammikuuta kolumnissaan. Olen tätä asiaa itsekin miettinyt ja asuttuani monissa kunnissa, kauppaloissa ja kaupungeissa olen tullut siihen tulokseen, että kunnan nimikkeellä ei mitään itseisarvoa saada, onko maalaiskunta vai kaupuvki, vaan yhdyskunnan koolla siis asukasluvulla on merkitystä.
Hallinnon kustannukset asukasta kohti ovat erilaiset, jos asukasluku on esimerkiksi noin 40 000:n tai 5 000:n paikkeilla. Näissä vertailutapauksissa isommassa kunnassa ei varmaankaan saataisi mitään hyötyä, jos olisi kahdeksan kunnanvirastoa.
Huvittavaa on minikaupungit, kun muutaman tuhannen asukkaan kunta on pontevasti kaupunki. Usein olen havainnut, että kuntamuodon muutos tuo uusia ”kaupungin imagolle kuuluvia virkoja”, kun esimerkiksi Nurmijärvellä ollaan tyytyväisiä maalaiskunnan imagoon ilman kaupungin hohtoa. Ihmettelen, kun puhutaan kustannussäästöistä eikä lähdetä helpoimmasta päästä säästämällä turhasta hallinnosta, kun kuntakokona olisi ilmeisesti optimikoko jossakin 35 000–50 000 asukkaan paikkeilla. Tämänkokoisessa kunnassa voidaan toimia ilman suuruuden ähkyä ja pienen kunnan kallista hallintoa asukasta kohti laskettuna.
Se on tietenkin poliittisesti vaikeata, kun puolueen kannatuksen epäillään kärsivän kuntakoon suurentamisesta ja tällöin kansakunnan etu on sivuseikka – valitettavasti. Karua tekstiä, mutta kustannuslaskentaan perehtyneelle selvä asia.
Seppo Jutila MKT
Nurmijärvi
