Sattuipa olemaan oivallinen hiihtoilma. Niinpä sitten sivakoimme Kunnan valaistulla ladulla auringosta, pikkupakkasesta ja hyvästä luistosta nauttien. Latu alitti vilkkaan tien tunnelin avulla. Tunnelissa oli niukasti lunta ja sekin jäistä. Onnellisen Kunnan miespuolinen asukas oli päättänyt korjata tilanteen. Siinä hän työnteli kolalla tunneliin uutta lunta.
”Minulla on hyvin aikaa, kun olen eläkkeellä. Kai ne Kunnan miehetkin kohta olisivat tulleet latua korjaamaan, mutta minäpä ehdin ensin.” Sanoi mies.
Mieleeni tuli muistikuva kesältä – vai oliko se kevättä. Muutamat rouvat olivat päättäneet kaunistaa tien varsia. Siellä he istuttivat pientareelle kaikenlaisia sipuleita, joista sitten ensi keväänä lumien sulettua nousisi tulppaaneita, krookuksia, lumililjoja ja mitä lie muita kauniita kukkia.
Keväällä muutenkin tien penkoilla on vilskettä, kun erilaiset talkooporukat keräävät roskat pois. Kyllä niitä vielä monta mustaa säkillistä kertyy, vaikka Kunnassa onkin opeteltu pitämään oma pesä siistinä. Kun katu on siisti, ei oikein kehtaa roskaansa puhtaaseen heittää. Mutta kun joku sen ensimmäisen roskan viskaa, niin muutkin niitä jälkeensä jättävät.
Sosiaalisessa mediassa on menossa kampanja ”Hyvä Teko Onnellisen Kunnan Puolesta”. Yksi ja toinen kertoo, mitä on keksinyt tehdä toisten auttamiseksi ja elämän sulostuttamiseksi. Haasteita heitellään tutuille. Joku on käynyt lukemassa vanhainkodissa runoja, toinen auttamassa ruokailussa, kolmas ollut ulkoiluttamassa. Joka päivä on useita kimppakyytitarjouksia. Nyt talvella isät ovat jäädyttäneet pienille luistelijoille pieniä luisteluratoja, myös järville on aurattu pitempiä luistelulenkkejä. Kyläkohtaisia latuja pidetään pikku hiihtäjille avoinna, tietenkin myös nappulahiihtoja järjestettään. Ei siis odoteta, että kaikki mukava tulisi viran puolesta Kunnan virkamiestyönä.
Onnellinen Kunta on taas toivottanut tervetulleeksi joukon uusia maahanmuuttajia. Kuntastrategiassa on todettu, että maahanmuuttajat ovat Kunnalle rikkaus, eivätkä suinkaan rasite. Valtio maksaa viulut ja yhteisö saa uutta potkua. Aikaisemmasta kokemuksesta tiedetään, että esimerkiksi musiikkielämä on saanut paljon virikkeitä. Eiväthän nämä muuttajat mistään savimajoista ole lähteneet, vaan monet ovat pitkälle koulutettuja ja ammatti-ihmisiä. Onnellinen Kunta on ennenkin osannut hyödyntää tämän osaamisen. Ahkeria nämä ovat.
Kekkosen aikaan jokaisella itseään kunnioittavalla poliitikolla oli oma ”kotiryssä”. Nyt Onnellisessa Kunnassa jokainen itseään kunnioittava asukas haluaa oman ”mamun”, jonka kanssa kävisi elokuvissa, jääkiekko-otteluissa, jonka kanssa laittaisi ruokaa ja jonka kanssa ottaisi selfieitä.
Tapio Eronen
