Suomalaisten sanotaan olevan tuppisuita, sosiaalisesti lievästi rajoittuneita, omissa oloissaan, yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa viihtyviä erakonoloisia tyyppejä. Eivätkä tätä mieltä ole vain kontaktia vaihtelevalla menestyksellä suomalaisiin yrittäneet ulkomaalaiset, vaan myös me itse usein jaamme saman ajatuksen.
Kuinka väärässä olemmekaan.
Suomalainenhan on todellisuudessa – selvinkinpäin – tosi seurallinen ja sosiaalinen. Hän haluaa jakaa hyvää oloaan joukossa ja toisten kanssa. Näin nimenomaan kesäisin.
Kesäkuukaudet alkaen jo toukokuusta ja jatkuen aina alkusyksyyn ovat koko suomenniemessä pullollaan mitä vilkkainta kanssakäymistä, tapahtumia ja tilaisuuksia.
On suursuosiota nauttivia festareita, markkinoita ja musiikkitapahtumia. Jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla on jokin ”se” vuotuistapahtuma, joka osuu kesäaikaan, monesti useitakin. Päällekkäisyyksiltä ei voi välttyä.
En tiedä toista maata, jossa on niin paljon komeljanttareita, siis innokkaan talkoojoukon tukemia henkilöitä, jotka haluavat esiintyä toisilleen näyttämöllä. Joka niemi ja notkelma kautta maan on varustettu kesäteattereilla.
Harrastamme ahkerasti omatoimisia vierailuja tuttavien kesäpaikoille, sukujuhlia ja saunailtoja. Ihan joka paikkaan ei edes ehdi, vaikka mieli tekisi. Vaikka vielä on kesää jäljellä, on se vuoden kierrossa lyhyt ajanjakso, kesäloma vielä lyhyempi.
Onneksi tämä kesä on suosinut ulkoilmatapahtumia. Viime vuonna oli heikompaa.
Ainakin tähän asti ilmat ovat suosineet kesälomailijoita suhteellisen tasapuolisesti, hellettä on riittänyt kaikille, jonkun mielestä jo liikaakin.
Määritelmä suomalaisista juroina näyttäisi osuvan käytökseemme pimeänä vuodenaikana. Muuten suomalainen on sosiaalinen eläin siinä missä muutkin ihmiset. Kun hyvin ansaittua vuosilomaa on jonkin aikaa viettänyt ja saanut joutilaisuudessa aikaa itselleen miettiä mitähän seuraavaksi, mieleen näyttävät muun muassa pulpahtavan lähimmäiset: Mitähän sille ja sille kuuluu?
Tähän päätelmään tulin, kun sain tänä kesänä yllättäen ueampiakin yhteydenottoja vuosikymmenten takaisilta tutuiltani. Hiljaiselon katkaisi lapsuus- ja nuoruusajan kaverini 30 vuoden takaa. Kauempana asuva mies soitti ollessani ulkomaan matkalla. Juteltiin, muisteltiin menneitä ja luvattiin vastaisuudessa poikkeilla, kun hollille osutaan. Se olisi oikeasti mukavaa. Jaettavaa on.
Sukulaisnainen, ei niin läheinen, soitteli myös. Hän myös kävi kutsusta kesämatkaseurueineen luonani tervehdyskäynnillä. Sovittiin, että toimin samoin, kun osun sinne päin. Ei pidetä yhtä pitkää taukoa.
Lempäälässä yhteisöllisyys korostuu parhaiten paikkunnan ainoassa kaiken kansan kokoon keräävässä tapahtumassa, Kuokkalankosken markkinoilla. Onneksi odotetulle tapahtumalle riittää vielä vetäjiä.
Vielä kun saataisin Lempäälään tori puitteiksi palvelemaan samaa sosiaalista tarkoitusta.
Vesilahdessa takavuosina järjestetyt Rämsöön Kowan Teknolokian päivät kokosivat ansiokkaasti kaiken kansan yhteen, ja laajemminkin.
Lopuksi hymiö: Narvan markkinoita vietetään taas parin vuoden päästä.
