Helle, pitkään jatkunut helle, tukala helle, erittäin tukala helle ja mitä näitä pätsin määritelmiä nyt on.
Oudonkuulloista uutta termistöä on pukannut eetteristä pitkin kesää niin että. Mitähän ne vielä keksivät: läkähdyttävän tukahduttava helle?
Kuka olisi viime sadekesän jälkeen etukäteen arvannut, että tämän vuoden heinäkuu lusitaan niin, että vain muutamaa vuorokautta lukuunottamatta lämpömittari kipuaa hellelukemiin – eikä vain nipin napin 25 asteeseen. 30 astetta on alkanut olla jo arkipäivää.
Se on erittäin poikkeuksellista. Samoin se, että säätila pysyttelee meillä pitkään paikoillaan ja samanlaisena. Kun ennen vanhaan oli päivä tai pari hellettä, kyllä heti perään jysähti päälle sellainen ukonilma rajuine vesisateineen, että tanner jäähtyi alta aikayksikön. Ilma raikastui laakista.
Ehkä hyhmäinen viime kesä tyhjensi taivaan jäähdytysvarannot.
Jos aikainen ensilumi ja talventulo on joskus tyhjentänyt rautakaupat kolista ja lumilapioista, nyt ovat tuulettimet paikoin loppuneet kaupoista, kohta kai kuplavesikin. Ilmalämpöpumput on saanut kääntää viilentämään huonetilaa. Onhan se nyt ennenkuulumatonta Suomen suvessa.
Niinkuin sekin, että tässä pohjavesien luvatussa maassa on alkanut kuulua kehotuksia käyttää vesijohtovettä siten, ettei syntyisi liian suuria hetkellisiä kulutuspiikkejä. Onneksi olutta on riittänyt.
Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta vai mitä ihmettä. On kuin olisi huonoissa löylyissä koko ajan.
Sinilevää, sammaleläimiä, kuolleita kaloja maha pystyssä pinnalla Vesilahden vesillä.
Jaakko muka heitti kylmän kiven; kaikkea kanssa. Uimavedet ovat yhä edelleen paikoin niin lämpimiä, ettei helteille löydy kait enää sieltäkään helpotusta. Kovin usein en muista kuulleeni, että kotimaiset kalat kärsisivät liian lämpimistä vesistä. Niin on nyt päässyt käymään, mikä ei oikeastaan ole kovin suuri ihme.
Järvemme ja muut vesistömme ovat keskimäärin niin kovin matalia, ettei niissä monin paikoin ole mitään syvänteitä, joiden pohjaan hapen puutteesta stressaantuneet kalat voisivat hakeutua viilentymään ja haukkomaan henkeään.
Happea syö vesien korkea lämpötila, mutta myös lämmön ja valon kasvuun röyhäyttämä runsas vesikasvillisuus ja kuumuudesta pitävä sinilevä. Hienoa, että kasvustoja pyritään saamaan niittämällä kuriin. Siinä voittavat niin kalat kuin vesistöjen virkistyskäyttäjätkin. Onnea ja menestystä Mäyhäjärven kunnostukselle.
Mikään muu ei sitten tunnu hyvin kasvavankaan. Maanviljelys kärsii kuivuudesta, ruissato meni jo, omenat putoilevat raakileina puista.
Metsistä on ehkä turha odotella runsaita marja- tai sienisatoja. Ainoa voittaja taitaa olla kotipuutarhuri, jolla ei nyt liene tarvis taistella etanainvaasiota vastaan. Tai kaipa sieltä seuraavaksi vitsauksenomaisesti pompsahtaa vastaan kuivan kelin tappajasiruetana.
Kommentointi on suljettu.