VR on aina myöhässä. Kela hylkää hakemuksia piruuttaan. Hallinnossa laiskotellaan. Kunta ei tee mitään. Kiitos, Obama.
Instituutioihin on helppo harjoitella leimakirveen heittoa. Ne ovat kasvottomia kummajaisia vailla ihmisääntä ja fyysistä olomuotoa. Lait, asetukset, säännöt ja ohjeistukset rajoittavat ja asiallistavat toimintaa siinä määrin, että tapauskohtaiselle joustolle ei joka kerta ole mahdollisuutta. Kun viranomaistahon vastaanottavassa päässä ei ole ketään tuttua, siihen on helppo purkaa turhautumista. Eihän kritiikki, perättömät syytökset tai haukut voi sattua, kun ei niitä kukaan ihminen varsinaisesti vastaanota?
Kynnys palautteelle on matalampi, kun sitä ei tarvitse sanoa kasvotusten asiakaspalvelijalle tai päätöksentekijälle. Se on hyvä asia – palautetta tulee näin enemmän. Ongelma piilee siinä, että asiatonta palautettakin on tällöin helpompi antaa. Miltähän veturinkuljettajista ja konduktööreistä mahtaa tuntua, kun heistä riippumattomista töistä asiakkaat nälvivät heidän työtään? Onko illanvietossa mukava kertoa uudelle tuttavuudelle, että työskentelet Kelassa tekemässä ratkaisuja? Miltä hallinnollisten päätösten tekijöistä ja muista viranhaltijoista mahtaa tuntua, kun heitä syytetään valehtelusta, laiskottelusta ja sumuttamisesta?
Sanon suoraan: ei käy kateeksi. Inhottaa kuvitella itsensä siihen tilanteeseen, että joutuisin töihin vain tietääkseni, että minuun ei luotettaisi tai työpanostani vähäteltäisiin. Olisi aika raskasta, jos julkisuudessa alettaisiin revitellä joka kerta sillä, kun minulle töissä sattuu inhimillinen virhe, vaikka se olisi korjattavissakin. Kuinka pitkälle kantaa oma usko siitä, että teen tärkeää työtä, ja että annan joka päivä täyden panokseni yhteisen hyvän vuoksi?
Kuinka monta kertaa olet kiittänyt konduktööriä hauskasta kuulutuksesta tai iloisesta asenteesta? Monestiko olet kiittänyt, kun pyytämäsi asia on julkishallinnossa edennyt ripeästi? Suhtaudutko vaikkapa Verohallintoon, Kelaan tai Postiin lähtökohtaisesti positiivisesti vai oletatko, että ”jotenkin ne homman kuitenkin sössivät?”
Heitän haasteen. Kokeilepa kerran sanoa kiitos. Jossain harmaan virastorakennuksen syövereissä voit saada hymyn aikaiseksi.
Totti Hämäläinen
kunnanvaltuutettu (kok.)
